Uusi yritys

Kirjoitin muutama päivä sitten pitkät tarinat ja jollain pikavalintanäppäinyhdistelmällä onnistuin poistamaan koko homman. Kiukutti, enkä ole sen jälkeen ehtinyt aloittaa alusta. Nyt on viimeinen tilaisuus, koska Ama tulee tänään (JJJJJJJJEEEEEEIIIII!!!!!!) ja sitten on varmaan jotain muutakin tekemistä viikoksi, kuin blogin kirjoitusta! :)

Koulurintamalla uutta on espanjan kurssi. Tasotesti oli kolmisen viikkoa sitten ja kurssi alkoi viikko sen jälkeen. Olen keskitason ryhmässä ja meitä on samalla kurssilla kymmenkunta ERASMUS-opiskelijaa eri puolilta eurooppaa. Opettajan on todella hyvä; orjallisen kirjan seuraamisen ja kielioppisääntöjen opettelun sijaan asioita käydään läpi keskustelujen lomassa. Aiheet vaihtelevat melkoisesti, muun muassa edellisellä kerralla kysymys kuului, "Onko mahdollista rakastaa kahta miestä/naista samaan aikaan tulematta hulluksi?". (Aihe oli flamenco-kappaleesta.)

Muut kurssit rullaavata tasaiseen tahtiin. Joka viikko täytyy ostaa uusia tarvikkeita, mutta onneksi tehtävät ovat melko mielenkiintoisia. Opettajista voi sanoa samaa. Suurimmalla osalla kursseista opettaja ei varsinaisesti ohjaa mitenkään, vaan kiertelee antamassa yksilöllistä palautetta. Koska kursseilla on noin 40-50 opiskelijaa saattaa joskus käydä vaikka niin, että kun oma vuoro tulee ja työ on jo puolivalmis, opettaja ei olekaan tyytyväinen ja homma täytyy aloittaa alusta.

Urheilurintamalla on tapahtunut edistystä. Löysin vihdoin salikengät kaupungin laidalla sijaitsevasta isosta urheiluvälinekaupasta ja pääsin salille. Pilatekseen olen jo jäänyt melko pahasti koukkuun ja itse kuntosalikin on hyvä; pieni, vähän ihmisiä ja laitteet toimii. Ja mikä parasta, saunakin on hyvä. Kerran tosin vasta olen ehtinyt löylyyn, mutta tavoitteena on käyttää hyväksi viikottainen ilmainen saunavuoro joka perjantai.

Myös yliopiston uimahalli on koekäytetty. Mentiin eräänä iltapäivänä Colinin kanssa reippaasti kyselemään ja kävi ilmi, että uimaan meneminenkään ei täällä suju ihan muitta mutkitta. Piti olla oma lukko, uimahattu, kumisandaalit ja mitä vielä... Lopulta altaaseen päästyämme urakka palkittiin, koska viidenkymmenen metrin altaassa oli hyvin tila uida ja kaikki muutenkin kaikin puolin kunnossa.

Funky-talossa elämä on melko pitkälti entisellään; meteliä riittää, välillä pikku törmäyksiä, mutta yleisesti ottaen fiilis on hyvä ja joka päivä saa jollekin kommellukselle nauraa maha kippurassa. Yhteiset illalliset on vähän vähentyneet, mikä on sinänsä ihan helpottavaa, että omasta vuorosta (tosin epävirallisesta) tuli kuitenkin aina välillä pientä painetta ja stressiä. Nykyään kukin porukka kokkaa ehkä kerran viikossa.

(Kuva eräältä illalliselta: Fran, Col, Bibi, Poul, Andrea ja Davide)










Uusi asukaskin ollaan saatu. Italialaiset muuttivat isompaan asuntoon, Granadaan ja Patiossa asui viikon verran ruotsalainen lääkäri Jan. Reilu viikko sitten huoneeseen muutti sitten Richard. Richard on kanadalainen englannin opettaja ja töissä täällä. Mukava tyyppi, vaikka melko näkymätön.

Ilmat ovat myös parantuneet, vaikka aika ajoin saadaankin vähän sadetta. Lämpötila on ollut päivisin Suomen heinäkuuta vastaava ja ainoastaan yöllä on enää kylmä (n. 6 astetta). Oliivipuutarha on siis ollut kovassa käytössä, kuten kuvasta näkyy.




(Eräs sunnuntai-iltapäivä Colinin, Francescon ja Franin kaverin Antonion kanssa.)










Erilaisia muitakin vapaa-ajan viettoja ollaan kehitelty. Muun muassa Antonion ollessa viikonloppuvierailulla Italiasta jazz-trumpettinsa kanssa, saatiin kuunnella illalla live-jammailua poikien huoneesta ja illallisen ohessa pidettiin varsinainen konsertti. Fran ja Antonio painosti mutkin laulamaan "Summertimen" ja myös Andrea bongoineen esiintyi yllätysvierailijana. Huippuesitys! :D


(Italialaisten bändi, keskellä vieraileva Antonio.)












Colinin kanssa ollaan reipastuttu (muut kutsuu meitä nimillä "abuela" ja "abuelo", isoäiti ja isoisä, kun ollaan aika laiskoja bilettämään) ja käyty muun muassa flamenco-showssa ja Tarifassa viikonloppureissulla. Flamenco-esitys oli Sacramonten kukkulalla paikassa, joka alkuun näytti molempien pettymykseksi melko epäautenttiselta auditoriolta. Kun esitys alkoi, näyttämön taustaverho kuitenkin nousi ja sen takaa paljastui lasiseinä, josta näkyi valaistu, öinen Alhambra. Itse esityskin oli todella hyvä, tanssijatar kuulemma yksi Andalucian parhaimmista.

Tarifassa oltiin viikko sitten. Lähdettiin puolenpäivän aikaan junalla Granadasta Algecirasiin. Matka kesti neljä ja puoli tuntia, mutta maisemat oli upeita! Algecirasista otettiin bussi Tarifaan ja perille päästiin illalla kahdeksan aikaan. Paikan tyypillisin piirre kävi melko konkreettisesti ilmi jo bussissa ja varsinkin sieltä poistuttaessa. Tarifa on varmaan Euroopan tuulisin kaupunki, "Hurrikaanien kaupunki". Kukkulat on täynnä tuulimyllyjä ja tukka meinasi lähteä päästä kun käveltiin bussipysäkiltä hostellille.

Hostelli, Melting Pot nimeltään, oli todella kodikas ja siisti ja kaikin puolin mukava. Respa neuvoi meille reitin hyvään tapas-baariin ja ensimmäinen ilta vietettiin herkutellen vanhassa kaupungissa.

Seuraavana aamuna oli vuorossa biitsi! Tuulen takia auringon ottaminen oli poissuljettua, mutta maisemat oli hienot ja oli ihanaa nähdä meri pitkästä aikaa. Tai oikeastaan kaksi merta, koska Tarifa erottaa toisistaan Välimeren ja Atlantin. Koska sää oli selkeä, nähtiin myös Afrikka vanhan linnoituksen muureilta. Koko päivä käveltiin ympäri pientä kaupunkia ja ihmeteltiin meriä ja leijasurffaajia. Lounas-pknik syötiin puistossa mutta illalla käytiin tapas-ravintolassa syömässä.

Sunnuntaiaamuna käytiin juoksemassa tunnin verran rannalla ja sen jälkeen syötiin aamiaista vanhassa kaupungissa. Juna Algecirasista takaisin Granadaan lähti kolmen pintaan, mutta bussivuoroissa oli juuri puolenpäivän aikaan pitkä tauko, joten päätettiin liftata. Onnistuttiinkin saamaan kyyti noin vartin yrittämisen jälkeen ja päästiin mukavasti ihan juna-asemalle asti ja siitä turvallisesti kotiin Granadaan.

(Meri!)
































(Keväistä lomatunnelmointia...)












































(Maisemaa muurilta, taustalla Afrikka.)







































(Minä ja Välimeri ja minä ja Atlantti)
















(Lisää merta ja Castillo de Santa Catalina)

Rauhallista arkea

Viisi viikkoa vaihtoa takana ja nyt tuntuu siltä, että elämä on asettunut uomiinsa täällä. Siitä kertoo muun muassa se, että juoksureitti on löytynyt, samoin kuntosali! Colin osti kunnolliset lenkkarit ja ollaan käyty juoksemassa Alhambran lenkki (ensimmäiset 1,5 km tiukkaa nousua) muutaman kerran viikossa.

Kuntosalille en ole vielä päässyt treenaamaan, koska missään ei myydä kunnollisia sisäpeli- tai aerobic-kenkiä! Tennis- ja sulkapallomailoja kyllä löytyy, samoin kuntoklubeja ja -saleja, mutta välineitä ei. Kummaa... Joka tapauksessa, kunhan löydän jonkinlaiset tossut, ostan kolmen kuukauden kortin (85 €) ja alan käydä pilateksessa, pumpissa ja salilla. Ja...SAUNASSA! Joka viikko pääsee kerran ilmaiseksi nauttimaan löylyistä privaatisti parin neliön kokoiseen kopperoon, jossa kuitenkin näytti olevan ihan kunnon kiuas!

Yliopiston kurssien kanssa mulla on toistaiseksi käynyt suhteellisen hyvä tuuri. Päädyin ottamaan neljä kurssia kuvista (tai yksi on oikeastaan kai tekstiilityötä) ja lisäksi tässä kuussa alkaa ERASMUS-opiskelijoille tarkoitettu espanjankurssi. Kuvista mulle opettaa yhteensä kolme opettajaa ja ainoastaan yhden "professoran" puheesta en ymmärrä yhtään mitään. Samalla kurssilla opiskelevat espanjalaiset tosin lohduttivat, ettei ymmärrä kukaan muukaan. Onneksi opettaja on suhteellisen mieltynyt piirtoheitinkalvoihin, joten jossain vaiheessa kolmen tunnin luentoa tajuan yleensä edes, mitä päivän aihe sivuaa.

Kahden miesopettajan tunneilla pysyn mukana muiden opiskelijoiden avustuksella. Yleensä tarkistelen joltain tunnin loppuvaiheessa, olenko ymmärtänyt edes kotitehtävät ja muut olennaiset asiat oikein. Paikalliset opiskelijat neuvovat kyllä kysyttäessä, mutta itse täytyy yleensä tehdä rohkeasti aloite.

Myös aikataulujen suhteen näyttää hyvältä ainakin nyt, ennen kielikurssin alkua; keskiviikot ja perjantait on kokonaan vapaat! Lisäksi yhden kurssin suuren osanottajamäärän takia opettaja puolitti ryhmän niin, että molemmilla ryhmillä on kontaktiopetusta vain joka toinen viikko. Aikaa jää siis reissailuun ja kotitehtävien tekoon! :)

Työrintamalla olisi vilkasta, mutta taidan irtisanoa itseni tämän viikonlopun jälkeen. Olin keskiviikkona siivoamassa uudessa Funkyssa ja Carmen maksoi edellisten viikkojen palkan. 5 euroa tunnilta. Sanoin, että haluan enemmän, koska esimerkiksi samaisena aamuna siivosin viisi hostellihuonetta puolessatoista tunnissa siinä kun toinen siivooja käyttää aikaa yleensä tunnin per huone. Carmen maksoi sitten muutamalta tunnilta 7 euroa...

Lisäksi Carmen on kysymättä tehnyt musta asuntovälittäjän. Kun vielä suunnittelin muuttavani Antinoukseen (Niin päätin siis kuitenkin jäädä asumaan Funkyyn, koska ilmojen lämmettyä ei ole tullut oireita homeesta ja perhe on paras!), kävin näyttämässä paikkoja parille potentiaaliselle kämppikselle. Kuitenkin myös sen jälkeen, kun ilmoitin jääväni Funkyyn, mulle on tullut puheluita ihmisiltä, joille Carmen on sanonut, että mä voin käydä esittelemässä asuntoja. Huomenna siis teen viimeisen kahden tunnin siivouskeikan, pyydän palkkarahat ja vien kaikki avaimet Carmenille. Saa sitten yrittää etsiä jonkun toisen hoitamaan askareitaan...

Positiivista kuitenkin oli, että uudessa Funkyssa ravatessani pääsin jatkuvasti muistuttamaan meidän talon puutteista ja nyt Carmen on saanut ostettua meille pyykkikoneen ja luvannut hankkia myös uunin! Pieni siirreltävä sähköliesi on nimittäin käynyt melko ahtaaksi, koska Funkyyn on muuttanut taas pari uutta asukasta lisää.

Viime viikonloppuna saapui yksi uusi perheenjäsen Italiasta. Daviden ja Francescon kaveri Andrea muutti tänne ja pojat vaihtoi asunnon isompaan, eli mun naapurihuoneeseen "Granadaan". Andrea on ihan sympaattisen oloinen (Eeeeeennnzzzzoooo, tiedäthän dädi ;D ), mutta ei juurikaan puhu espanjaa eikä paljon englantiakaan, joten kommunikointi on vähän hankalaa.

Myös Jaana, eli oikein kirjoitettuna Yana, muutti Marisolin naapurikomeroon pari päivää sitten. Saa nähdä, mitä tapahtuu, kun mimmit eivät voi sietää toisiaan. Yana tosin on koko ajan töissä... Onneksi.

Koska asukasluku kasvaa, on perheenjäsenten välille luonnollisesti syntynyt myös pientä jännitystä ja keskiviikkona meillä olikin sitten Family Meeting. Marisol kävi aika kuumana, koska Carmen oli torunut sitä liiallisesta polttelusta ja muutenkin kunnioituksen puutteesta muita asukkaita kohtaan. Kerroin Marisolille, että olin sanonut Carmenille, että en halua Antinoukseen kämppikseksi tupakoivaa henkilöä, mutta nythän sillä ei ole merkitystä, kun en ole muuttamassa mihinkään, eikä ilmeisesti Marisolkaan. Nyt musta on tullut entisen matriarkan arkkivihollinen, eikä muillakaan talon asukkailla ole oikein hyvät välit sen kanssa.

Muilta osin kokous oli kuitenkin hyvä juttu, koska sovittiin esimerkiksi, että sisällä ei saa polttaa. Tehtiin myös siivouslista, eli tästä eteenpäin joku siivoaa pation, portaikon ja kattoterassin kunnolla kerran viikossa. Lisäksi baarikärpäset lupasivat yrittää vähentää metelin määrää yöllä kotiin saapuessaan.

Muiden perheenjäsenten kesken ei onneksi kenelläkään jäänyt ilmeisesti mitään hampaankoloon ja meno on jatkunut entisellään; joka ilta joku kokkaa ja ydinporukka eli minä, Colin, italialaiset ja ranskikset syö yhdessä. Eilen myös Fatima liittyi seuraan, mikä oli tosi kiva juttu. Usein sillä on niin kiire tohtorin väitöskirjansa kanssa, että sitä ei paljon näy.

Siesta-aikaan ja joskus aamuisin meille on alkanut muodostua tavaksi hengailla terassilla ja opiskella espanjaa ja englantia. Bibi tekee enkun tehtäviään ja mä luen omia espanjankirjoja ja opetan samalla Colinia. Italialaiset kuuntelee ja harjottelee myös kuka mitäkin kieltä.

Viikonloppuisin porukka edelleenkin jaksaa bilettää aika reippaasti, mutta minä ja Colin ollaan harvemmin mukana. "Abuela ja abuelo" eli mummo ja vaari... Tai mua oikeastaan kutsutaan mama-Sannaksi tai mama-Suniksi sen jälkeen kun kerroin lempinimestä, jonka Pete mulle antoi pari vuotta sitten.

Eilen kuitenkin repästiin Colinin kanssa ja käytiin katsomassa Fatiman suosittelema flamenco-show Sacramonten kukkulalla sijaitsevassa teatterissa. Oli todella huima esitys! Aluksi auditorio näytti melko tunnelmattomalta, mutta kun esitys alkoi, aukesi näyttämön taustaverho ja valtavasta ikkunasta näkyi koko valaistu Alhambra! Myös tanssija oli varmaan yksi Andalucian parhaimpia ja show oli todella loistava!

Esityksen jälkeen palailtiin kotiin (jatkoille ei kuitenkaan taivuttu) ja syötiin vähän iltapalaa ja parannettiin maailmaa kaikessa rauhassa, kun reippaat nuoret oli taas ulkoilemassa. Tänään oli tarkoitus mennä juoksulenkille, mutta orastava kurkkukipu ja sade taitaa pitää ainakin mut sisätiloissa. Sadetta on luvattu koko viikoksi, mutta parempi että sataa nyt, eikä sitten kun Asko on täällä kolmen viikon päästä! (JJJJJJEEEEIII!!!!!!!)

Lopuksi taas vähän kuvia...
(Andrea, Davide ja Francesco siivoamassa uutta kotia. Ja Poul.)


(Sunnuntikävelyltä (?) hautausmaalta)

(Ja piknikillä oliivipuutarhassa Colinin ja jonkun funkyn koiranpennun kanssa...)