Hola!
Tajusin vihdoin vaihtaa asetukset sellaisiksi, että nyt kaikki pääsee kommentoimaan blogi-tekstejä. Eli tänne sitten vaan risut ja ruusut ja muut mielipiteet! :)
Tänään on ollut työntäyteinen päivä. Aamulenkin jälkeen menin Colinin kanssa uuteen Funkyyn siivoamaan pariksi tunniksi ja iltapäivällä Carmen soitti, että Antinouksen yksi huoneisto on vuokrattu viikonlopuksi ja sen pitää olla kunnossa huomenna puoliltapäivin. Kävin sitten siivoamassa senkin ja vaihtamassa lakanat...
Äsken auttelin vielä Colinia kokkailemaan Funkyn baarissa, mutta nyt alkaa rentoutuminen! Tiedossa on ranskalaisten valmistama illallinen ja viiniä! Namskis!
perjantai 20. helmikuuta 2009
tiistai 17. helmikuuta 2009
Vihdoinkin alkaa tapahtua!
(ke 18.2. Aloitin kirjottamaan eilen ja hölmösti näkyy siis eilinen päivämäärä...)
Eihän ne asiat sen asunnon suhteen niin helposti sujuneetkaan. Joku oli taas käsittänyt jotain väärin ja niin edelleen, ja en siis saa muuttaa isoon, valoisaan Granada-huoneistoon. Kun siivosin viime viikolla Antinouksessa katselin (ja haistelin) samalla paikkoja ja päätin muuttaa sinne.
Juttelin Carmenin kanssa ja pienen tinkimisen jälkeen sovittiin, että voin muuttaa ylimmän kerroksen asuntoon toiseen huoneeseen (eli kämppis hakusessa) suht edullisesti (225 €/kk +vesi+sähkö) ja Carmen hommaa lisäksi tarvittavat kalusteet ym. En aio muuttaa täältä Funkysta mihinkään, ennen kuin asunnossa tosiaan on luvatut tavarat ja lämmitys ynnä muu toiminnassa. Täällä kun asiat ei oikein tapahdu, jos rahat on jo vuokranantajan taskussa.
Opiskeluasiatkin alkoivat selvitä, kun kävin kasvatustieteen tiedekunnan infossa. Mun paperit oli menneet sinne automaattisesti, vaikka Suomessa vaihtotiedekunnaksi kirjoitettiin Facultad de Bellas Artes. Jossain vaiheessa jollakin on pätkässyt tässäkin asiassa, koska mulle selvisi vasta täällä, että mun on pakko opiskella kasvatustieteen kursseja. Koska kampukset on suht kaukana toisistaan, päätin pitää asiat yksinkertaisina ja valita kaikki mahdolliset kuvataiteen kurssit kasvatustieteen tiedekunnasta ja unohtaa Bellas Artesin.
Viime viikko menikin siivotessa ja kursseja setviessä ja sama meno jatkuu tällä viikolla. Mun valinnat oli sinänsä helppoja, että etsin vain tiedekunnan opinto-oppaasta kaikki kurssit, joiden luokkahuoneen kohdalla luki "Aula Plastica" (eli kuvisluokka) ja valitsin ne.
Eilen ja toissapäivänä olin sitten jo seuraamassa ensimmäisiä luentoja. Kahden ensimmäisen viikon aikana saa osallistua mihin vaan ja sitten vasta täytyy lopullisesti päättää, mitkä kurssit suorittaa.Toistaiseksi kurssit ovat vaikuttaneet mielenkiintoisilta ja ainakin toinen opettajista puhuu suhteellisen selkeää espanjaa ja melko hitaasti. Itsekin sain jopa kehuja, että puhun jo hyvin catalania! :) Lukujärjestyskään ei näytä turhan tukalalta, parin pidemmän päivän vastapainoksi maanantaina on vain kaksi tuntia ja perjantai on vapaa!
Viihteellekin ehdin ja jaksoin viime viikolla siivousurakan jälkeen. Kaikki alkoi parista lasillisesta viiniä ja kasasta kotitekoisia tapaksia Colinin kanssa... Lopulta oltiin koko Funky Family ulkoilemassa tapas-baareissa (Vitalia lukuun ottamatta). Ja oli ihan mielipuolisen hauskaa (paino sanalla mielipuolinen... ja hauskaa). Baarissa tosin vihainen kasvattaja nosti päätään, kun puolenyön aikaan noin neljä- ja kaksivuotiaat lapset olivat vanhempiensa mukana illanvietossa viinahuurujen ja tupakansavun keskellä! Ihmeellistä menoa. Mä paheksun!
Eilen pääsin nautiskelemaan rankan opiskelupäivän päätteeksi mahtavan aterian laadukkaassa ravintolassa Colinin vanhempien piikkiin. Ne on täällä neljän päivän minilomalla ja mut kutsuttiin mukaan illastamaan. Namskis! Nyt ymmärrän, mistä Colinin kulinaristiset piirteet on periytyneet; keskustelu pyöri todella paljon erilaisten ruokien ja juomien ympärillä samaan aikaan kun nautittiin mehukasta miekkakalapihviä. Olen siis löytänyt täältäkin kaltaiseni ruokafriikin! :)
Tänään ohjelmassa on shoppailua uutta kotia varten. Carmen lupasi onneksi maksaa kaikki tarpeelliset tavarat, mutta mun pitää itse käydä etsimässä ne. Lisäksi täytyy ostaa valtava kasa erilaisia taidetarvikkeita ensi viikon luennoille. Ja ehkä hyvät kävelykengät, koska joudun päivittäin roudaamaan kaikki nuo tarvikkeet mäkeä ylös Cartujan kampukselle ja illalla takaisin kotiin...
Onneksi hommaa riittää, ettei ikävä ylly liian pahaksi! Viime viikonloppuna näytti jo melko uhkaavalta, mutta pitkät päivät yliopistolla korjasivat tilannetta vähän. Ja nyt on enää 33 päivää siihen, että Asko tulee käymään! :)
P.S. Paketti tuli perille!!! Juuri äsken postimies toi sen ovelle saakka. Muchisimos gracias!!!! <3
Eihän ne asiat sen asunnon suhteen niin helposti sujuneetkaan. Joku oli taas käsittänyt jotain väärin ja niin edelleen, ja en siis saa muuttaa isoon, valoisaan Granada-huoneistoon. Kun siivosin viime viikolla Antinouksessa katselin (ja haistelin) samalla paikkoja ja päätin muuttaa sinne.
Juttelin Carmenin kanssa ja pienen tinkimisen jälkeen sovittiin, että voin muuttaa ylimmän kerroksen asuntoon toiseen huoneeseen (eli kämppis hakusessa) suht edullisesti (225 €/kk +vesi+sähkö) ja Carmen hommaa lisäksi tarvittavat kalusteet ym. En aio muuttaa täältä Funkysta mihinkään, ennen kuin asunnossa tosiaan on luvatut tavarat ja lämmitys ynnä muu toiminnassa. Täällä kun asiat ei oikein tapahdu, jos rahat on jo vuokranantajan taskussa.
Opiskeluasiatkin alkoivat selvitä, kun kävin kasvatustieteen tiedekunnan infossa. Mun paperit oli menneet sinne automaattisesti, vaikka Suomessa vaihtotiedekunnaksi kirjoitettiin Facultad de Bellas Artes. Jossain vaiheessa jollakin on pätkässyt tässäkin asiassa, koska mulle selvisi vasta täällä, että mun on pakko opiskella kasvatustieteen kursseja. Koska kampukset on suht kaukana toisistaan, päätin pitää asiat yksinkertaisina ja valita kaikki mahdolliset kuvataiteen kurssit kasvatustieteen tiedekunnasta ja unohtaa Bellas Artesin.
Viime viikko menikin siivotessa ja kursseja setviessä ja sama meno jatkuu tällä viikolla. Mun valinnat oli sinänsä helppoja, että etsin vain tiedekunnan opinto-oppaasta kaikki kurssit, joiden luokkahuoneen kohdalla luki "Aula Plastica" (eli kuvisluokka) ja valitsin ne.
Eilen ja toissapäivänä olin sitten jo seuraamassa ensimmäisiä luentoja. Kahden ensimmäisen viikon aikana saa osallistua mihin vaan ja sitten vasta täytyy lopullisesti päättää, mitkä kurssit suorittaa.Toistaiseksi kurssit ovat vaikuttaneet mielenkiintoisilta ja ainakin toinen opettajista puhuu suhteellisen selkeää espanjaa ja melko hitaasti. Itsekin sain jopa kehuja, että puhun jo hyvin catalania! :) Lukujärjestyskään ei näytä turhan tukalalta, parin pidemmän päivän vastapainoksi maanantaina on vain kaksi tuntia ja perjantai on vapaa!
Viihteellekin ehdin ja jaksoin viime viikolla siivousurakan jälkeen. Kaikki alkoi parista lasillisesta viiniä ja kasasta kotitekoisia tapaksia Colinin kanssa... Lopulta oltiin koko Funky Family ulkoilemassa tapas-baareissa (Vitalia lukuun ottamatta). Ja oli ihan mielipuolisen hauskaa (paino sanalla mielipuolinen... ja hauskaa). Baarissa tosin vihainen kasvattaja nosti päätään, kun puolenyön aikaan noin neljä- ja kaksivuotiaat lapset olivat vanhempiensa mukana illanvietossa viinahuurujen ja tupakansavun keskellä! Ihmeellistä menoa. Mä paheksun!
Eilen pääsin nautiskelemaan rankan opiskelupäivän päätteeksi mahtavan aterian laadukkaassa ravintolassa Colinin vanhempien piikkiin. Ne on täällä neljän päivän minilomalla ja mut kutsuttiin mukaan illastamaan. Namskis! Nyt ymmärrän, mistä Colinin kulinaristiset piirteet on periytyneet; keskustelu pyöri todella paljon erilaisten ruokien ja juomien ympärillä samaan aikaan kun nautittiin mehukasta miekkakalapihviä. Olen siis löytänyt täältäkin kaltaiseni ruokafriikin! :)
Tänään ohjelmassa on shoppailua uutta kotia varten. Carmen lupasi onneksi maksaa kaikki tarpeelliset tavarat, mutta mun pitää itse käydä etsimässä ne. Lisäksi täytyy ostaa valtava kasa erilaisia taidetarvikkeita ensi viikon luennoille. Ja ehkä hyvät kävelykengät, koska joudun päivittäin roudaamaan kaikki nuo tarvikkeet mäkeä ylös Cartujan kampukselle ja illalla takaisin kotiin...
Onneksi hommaa riittää, ettei ikävä ylly liian pahaksi! Viime viikonloppuna näytti jo melko uhkaavalta, mutta pitkät päivät yliopistolla korjasivat tilannetta vähän. Ja nyt on enää 33 päivää siihen, että Asko tulee käymään! :)
P.S. Paketti tuli perille!!! Juuri äsken postimies toi sen ovelle saakka. Muchisimos gracias!!!! <3
tiistai 10. helmikuuta 2009
Ratkaisuja H-I-T-A-A-S-T-I, mutta toivottavasti varmasti
Koko sunnuntaipäivän vietin internetin ihmeellisessä maailmassa uutta asuntoa etsien. Lähetin ehkä kolmisenkymmentä yhteydenottoa, mutta vain kahteen vastattiin. Eilen olin sitten katsomassa paria asuntoa, mutta ei niistä ollut mihinkään. Samanlaisia kosteusongelmia joka puolella ja lisäksi todella masentavia loukkoja muutenkin.
Carmen ei tietenkään juuri eilen ollut Funkyssa töissä, mutta lopulta päätin soittaa ja ilmoittaa yllättävästä käänteestä. Hän ehdotti, että muuttaisin viereiseen, Granada-nimiseen huoneeseen ja koettaisin, voisinko asua siellä. Vähän epäilyttää, miten homma sujuu, mutta ei tässä juuri vaihtoehtojakaan ole. Toisaalta olo on muutaman päivän ollut parempi, vaikka olenkin asunut samassa homeloukossani. Huimausta ei ole ainakaan enää ollut. Ja kuten Vitali sanoi, Granada on niin aurinkoinen ja valoisa huone, että ehkä se ei tosiaan ole niin homeinen...
Vitali asuu nyt kuitenkin Granadassa ja aloitin tänään vaan makuuhuoneen siivouksella (Granadassa on siis kaksi huonetta!). Seinät olivat kuitenkin niin huonossa kunnossa, että vaadin maalausta. Kävin ostamassa kittiä ja Vitali paikkaili pahimmat montut. Maalaan varmaan itse seinät huomenna. Jos pääsisin vaikka muuttamaan ainakin yöksi uuteen lokeroon. Carmen saa luvan kutistaa vuokraa siitä hyvästä, että oon siivonnut kohta puolet talosta.
Sain ihan virallisesti töitä myös Carmenin toisen vanhan hostellin, Antinousin siivoomisesta. Vitali on remontoinut sen ihan kunnolla ja Carmen kysyi, haluaisinko ottaa hommakseni paikkojen putsaamisen. Lupasin, ja tämän päivän olen siivonnut siellä. Carmenia en tosin ole taaskaan saanut kiinni koko päivänä. Pitää huomenna taas yrittää mennä uuteen Funkyyn setvimään asiat kunnolla.
Mañana...
Carmen ei tietenkään juuri eilen ollut Funkyssa töissä, mutta lopulta päätin soittaa ja ilmoittaa yllättävästä käänteestä. Hän ehdotti, että muuttaisin viereiseen, Granada-nimiseen huoneeseen ja koettaisin, voisinko asua siellä. Vähän epäilyttää, miten homma sujuu, mutta ei tässä juuri vaihtoehtojakaan ole. Toisaalta olo on muutaman päivän ollut parempi, vaikka olenkin asunut samassa homeloukossani. Huimausta ei ole ainakaan enää ollut. Ja kuten Vitali sanoi, Granada on niin aurinkoinen ja valoisa huone, että ehkä se ei tosiaan ole niin homeinen...
Vitali asuu nyt kuitenkin Granadassa ja aloitin tänään vaan makuuhuoneen siivouksella (Granadassa on siis kaksi huonetta!). Seinät olivat kuitenkin niin huonossa kunnossa, että vaadin maalausta. Kävin ostamassa kittiä ja Vitali paikkaili pahimmat montut. Maalaan varmaan itse seinät huomenna. Jos pääsisin vaikka muuttamaan ainakin yöksi uuteen lokeroon. Carmen saa luvan kutistaa vuokraa siitä hyvästä, että oon siivonnut kohta puolet talosta.
Sain ihan virallisesti töitä myös Carmenin toisen vanhan hostellin, Antinousin siivoomisesta. Vitali on remontoinut sen ihan kunnolla ja Carmen kysyi, haluaisinko ottaa hommakseni paikkojen putsaamisen. Lupasin, ja tämän päivän olen siivonnut siellä. Carmenia en tosin ole taaskaan saanut kiinni koko päivänä. Pitää huomenna taas yrittää mennä uuteen Funkyyn setvimään asiat kunnolla.
Mañana...
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Home sweet home - osa 2
"Arvaa mikä diagnoosi" -visan pääpalkinnon voitti hyvällä päättelyllä ja rohkealla arvauksella Heidi! Syy huimaukseen siis löytyi ja se on kuin onkin HOME! Juuri eilen juttelin Colinin kanssa siitä, kuinka mikään ei oikein täällä nyt suju ja Colin piristi sanomalla, että onneks sentään kämppä hoitu hetkessä, johon mä lisäsin, että "Ja vielä kaiken lisäks huippukämppikset". Nyt sitten sekin muuttuu, koska tuskin voin asua täällä, kun jo viikon jälkeen oon ihan rikki. Täähän alkoki tuntua jo ihan liian kodikkaalta ja mukavalta nyt kun lämmityskin toimii ja kivaa jengiä on talo täynnä.
Eilen illalla kiukuteltuani aikani yliopiston sotkuja, lähdin ranskisten,eli Bibin ja Boulin (molempia kutsutaan lempinimillä, koska kukaan ei muista oikeita nimiä), ja niiden parin ranskalaisen kaverin kanssa tapaskierrokselle. Matkalla mukaan tarttui Franzesco, David ja Vitali ja sitten sitä jo skoolattiinkin täyteen ääneen Funky familylle. Aamulla ei ollut mitenkään normaalia huonompi olo, joten lähdin kauppaan. Matkalla iski migreenipilkku silmään ja kaupassa yritin hoitaa ostokset nopeasti, että pääsisin kotiin ottamaan lääkkeen.
Kassa hidasteli ja juuri kun tuli mun vuoro, meinasin pyörtyä ja mun piti lähteä äkkiä ulos. Migreenikin ehti sitten kotimatkalla sen verran pahaksi, että loppupäivä meni nukkuessa ja oksentaessa. Kivaa. Siinä sängyllä pötkötellessäni huomasinkin sitten hyllyjen alapuolella rönsyilevät mustat hometäplät... Eipä tässä muuta taas voi, kun sanoa, että mikään ei enää voi mennä pieleen (JA KOPUTTAA PUUTA!!!!!!)...
Eilen illalla kiukuteltuani aikani yliopiston sotkuja, lähdin ranskisten,eli Bibin ja Boulin (molempia kutsutaan lempinimillä, koska kukaan ei muista oikeita nimiä), ja niiden parin ranskalaisen kaverin kanssa tapaskierrokselle. Matkalla mukaan tarttui Franzesco, David ja Vitali ja sitten sitä jo skoolattiinkin täyteen ääneen Funky familylle. Aamulla ei ollut mitenkään normaalia huonompi olo, joten lähdin kauppaan. Matkalla iski migreenipilkku silmään ja kaupassa yritin hoitaa ostokset nopeasti, että pääsisin kotiin ottamaan lääkkeen.
Kassa hidasteli ja juuri kun tuli mun vuoro, meinasin pyörtyä ja mun piti lähteä äkkiä ulos. Migreenikin ehti sitten kotimatkalla sen verran pahaksi, että loppupäivä meni nukkuessa ja oksentaessa. Kivaa. Siinä sängyllä pötkötellessäni huomasinkin sitten hyllyjen alapuolella rönsyilevät mustat hometäplät... Eipä tässä muuta taas voi, kun sanoa, että mikään ei enää voi mennä pieleen (JA KOPUTTAA PUUTA!!!!!!)...
torstai 5. helmikuuta 2009
...Iso kiukku vaan aiheuttaa päänsärkyä...
Nyt ei kuulkaas naurata yhtään. Syitä on muutama.
Ensinnäkin se, että koska lentokoneessa sai tuoda tavaraa yhteensä vain 28 kg, on täällä paikan päällä joutunut ostelemaan vaikka mitä (myös muun muassa siksi, että kaikki vanhatkin tavarat hajoavat tietysti kaikki samaan aikaan juuri nyt) ja budjetti alkaa pettää... Päätin siis siirtyä kaurapuurolinjalle.
Toiseksi sitä kaurapuuroa ei sitten täältä saakkaan. Kaikenlaisia asioita sitä oppii arvostamaan reissatessaan... Onneksi mama lupasi laittaa postiin paketin, joka sisältää myös puurohiutaleita. Sitten pidetään puurobileet Colinin kanssa!
Kolmanneksi mua on huimannut ja pyörryttänyt kohta jo viikon päivittäin, enkä tajua miksi.
Kolmanneksi sade ei lopu ehkä koskaan. Uin kohta takas Suomeen, koska...
...viidenneksi asioiden hoitaminen yliopistolla vaikuttaa nyt olevan ihan käsittämättömän vaikeaa, vaikka ensiksi luulin toista! Mun ilmottautumispaperit ei olleet tulleet Taiteiden tiedekuntaan, mutta eräs kansainvälisten asioiden setä vain sitten kopioi mun versioista laitokselle uudet. (HUOM! Tuleva vaihtari: OTA MUKAAN KOPIOT IHAN KAIKESTA!!! Ja mieluiten useampi kappale ainakin passista.) Sitten setä tsekkasi mun kurssivalintoja ja pyyhki pois ainoastaan yhden, joka oli jo alkanut syksyllä. Sain mukaani kurssien aikataulut ja mun käskettiin sumplia ja valita niistä itselleni mieluisat ja sopivat ja palata sitten asiaan.
Tämä tapahtui siis maanantaina ja tänään torstaina menin takaisin esittelemään listan kursseista, joiden valitsemiseen ja aikatauluttamiseen olin käyttänyt ehkä viisi tuntia. Setä ei ollut paikalla ja toinen KV-sihteeri sanoi, ettei hoitanut kursseille ilmottautumisia ja mun pitäisi palata asiaan huomenna.
Tämä neiti puhui espanjaa hyvin nopeasti ja vahvalla aksentilla, joten jouduin pari kertaa kysymään, että "Perdon?". Siitähän se sitten innostui selittämään vinosti hymyillen, että kursseilla opettajat ei kyllä sitten puhuisi ollenkaan englantia ja turha kuvitellakaan, että niillä selviäisi pelkästään käytännön harjoituksia tehden. Ehei! Kyllä näillä kaikilla sinun valitsemillasi kursseilla on teoreettinen osuus, jossa pitää osata tehdä espanjankielinen loppukoe tai essee! Ja kai sinä nyt ymmärrät, että tämä essee vaikuttaa kovasti kokonaisarvosanaan... Ja niin edelleen.
Tuli oikein mukava ja tervetullut olo. :/ En oikein osannut sanoa muuta, kuin että Suomesta lähtiessäni asioiden piti olla kunnossa ja minut oli näine espanjankielen taitoineni hyväksytty opiskelemaan heidän yliopistoonsa ja tiedekuntaansa. Kun sitten tuli vielä puheeksi, että lähtisin jo ennen lukukauden loppua pois, mimmi innostui oikein tosissaan. Alkoi kiivas selitys siitä, kuinka ne kammottavat loppukokeet olisivat vasta sitten kesällä ja että mun täytyisi nyt puhua kaikkien kurssien opettajien kanssa erikseen ja he eivät kyllä välttämättä ole halukkaita alkamaan tehdä erikoisjärjestelyjä... Ja niin edelleen.
Kuten sanottu, kiukkuhan siitä tuli ja itku ja päänsärky. Tulin kotiin ja nukuin loppupäivän, kunnes Vitali tuli huolestuneen näköisenä kysymään, haluaisinko borsch-keittoa. Huomenna menen juttelemaan taas toivottavasti sen astetta ystävällisemmän sedän kanssa. Marisol ja Vitali tarjoutuivat jo lähtemään mukaan, mutta katsotaan nyt kuinka käy...
Aikamoista säätöä ollut. On täällä jotkut asiat sujuneet tällä viikolla hyvinkin, mutta tänään en jaksa yrittää ajatella positiivisesti. Mañana...
Lopuksi vielä yksi kuva. Omistettu Maten äiskälle. ;)
(Kun kävelin eilen Carrefourista keskustaan ja kotiin päin, sade oli hetken tauolla ja taivaalla näkyi kokonainen sateenkaari.)
Ensinnäkin se, että koska lentokoneessa sai tuoda tavaraa yhteensä vain 28 kg, on täällä paikan päällä joutunut ostelemaan vaikka mitä (myös muun muassa siksi, että kaikki vanhatkin tavarat hajoavat tietysti kaikki samaan aikaan juuri nyt) ja budjetti alkaa pettää... Päätin siis siirtyä kaurapuurolinjalle.
Toiseksi sitä kaurapuuroa ei sitten täältä saakkaan. Kaikenlaisia asioita sitä oppii arvostamaan reissatessaan... Onneksi mama lupasi laittaa postiin paketin, joka sisältää myös puurohiutaleita. Sitten pidetään puurobileet Colinin kanssa!
Kolmanneksi mua on huimannut ja pyörryttänyt kohta jo viikon päivittäin, enkä tajua miksi.
Kolmanneksi sade ei lopu ehkä koskaan. Uin kohta takas Suomeen, koska...
...viidenneksi asioiden hoitaminen yliopistolla vaikuttaa nyt olevan ihan käsittämättömän vaikeaa, vaikka ensiksi luulin toista! Mun ilmottautumispaperit ei olleet tulleet Taiteiden tiedekuntaan, mutta eräs kansainvälisten asioiden setä vain sitten kopioi mun versioista laitokselle uudet. (HUOM! Tuleva vaihtari: OTA MUKAAN KOPIOT IHAN KAIKESTA!!! Ja mieluiten useampi kappale ainakin passista.) Sitten setä tsekkasi mun kurssivalintoja ja pyyhki pois ainoastaan yhden, joka oli jo alkanut syksyllä. Sain mukaani kurssien aikataulut ja mun käskettiin sumplia ja valita niistä itselleni mieluisat ja sopivat ja palata sitten asiaan.
Tämä tapahtui siis maanantaina ja tänään torstaina menin takaisin esittelemään listan kursseista, joiden valitsemiseen ja aikatauluttamiseen olin käyttänyt ehkä viisi tuntia. Setä ei ollut paikalla ja toinen KV-sihteeri sanoi, ettei hoitanut kursseille ilmottautumisia ja mun pitäisi palata asiaan huomenna.
Tämä neiti puhui espanjaa hyvin nopeasti ja vahvalla aksentilla, joten jouduin pari kertaa kysymään, että "Perdon?". Siitähän se sitten innostui selittämään vinosti hymyillen, että kursseilla opettajat ei kyllä sitten puhuisi ollenkaan englantia ja turha kuvitellakaan, että niillä selviäisi pelkästään käytännön harjoituksia tehden. Ehei! Kyllä näillä kaikilla sinun valitsemillasi kursseilla on teoreettinen osuus, jossa pitää osata tehdä espanjankielinen loppukoe tai essee! Ja kai sinä nyt ymmärrät, että tämä essee vaikuttaa kovasti kokonaisarvosanaan... Ja niin edelleen.
Tuli oikein mukava ja tervetullut olo. :/ En oikein osannut sanoa muuta, kuin että Suomesta lähtiessäni asioiden piti olla kunnossa ja minut oli näine espanjankielen taitoineni hyväksytty opiskelemaan heidän yliopistoonsa ja tiedekuntaansa. Kun sitten tuli vielä puheeksi, että lähtisin jo ennen lukukauden loppua pois, mimmi innostui oikein tosissaan. Alkoi kiivas selitys siitä, kuinka ne kammottavat loppukokeet olisivat vasta sitten kesällä ja että mun täytyisi nyt puhua kaikkien kurssien opettajien kanssa erikseen ja he eivät kyllä välttämättä ole halukkaita alkamaan tehdä erikoisjärjestelyjä... Ja niin edelleen.
Kuten sanottu, kiukkuhan siitä tuli ja itku ja päänsärky. Tulin kotiin ja nukuin loppupäivän, kunnes Vitali tuli huolestuneen näköisenä kysymään, haluaisinko borsch-keittoa. Huomenna menen juttelemaan taas toivottavasti sen astetta ystävällisemmän sedän kanssa. Marisol ja Vitali tarjoutuivat jo lähtemään mukaan, mutta katsotaan nyt kuinka käy...
Aikamoista säätöä ollut. On täällä jotkut asiat sujuneet tällä viikolla hyvinkin, mutta tänään en jaksa yrittää ajatella positiivisesti. Mañana...
Lopuksi vielä yksi kuva. Omistettu Maten äiskälle. ;)
(Kun kävelin eilen Carrefourista keskustaan ja kotiin päin, sade oli hetken tauolla ja taivaalla näkyi kokonainen sateenkaari.)
maanantai 2. helmikuuta 2009
Pieni kiukku lämmittää...
Aamu on aina hyvä alottaa pienellä hiljaisella pikkumyyraivarilla. Ei mitään vakavaa, ihan vaan sellanen "käpynsä kadottaneen pienen oravan kiukku".
Käpy nimittäin tosiaan alkaa mennä. Lähinnä tän niin kutsutun lämmityksen kanssa. Carmenhan lupasi, että kunhan Vitali palaa perheensä luota viikonlopun vietosta, voidaan laittaa yleislämmitys päälle. Eilisestä sateesta (ja ukkosmyrskystä - HUI!) ja siitä seuranneesta koleudesta kimpaantuneena Marisol laittoi systeemin pöhisemään jo eilen. Nyt kaikkien patterit siis hohkaa, paitsi mun. Sammutin toiveekkaana siirreltävät öljypatterit (sen, joka pitää palauttaa vielä Carrefouriin ja toisen keittiöstä lainaamani) ja odottelin, että jotain olis alkanut tapahtua. Virhe. Tuli vaan hemmetin kylmä.
Toinen kiukutuksen aihe on yleisten tilojen -eli lähinnä kattoterassin- käyttö. Olen jo sopeutunut siihen faktaan, että Espanja ei ole organisointi- ja siisteysfriikin luvattu maa, mutta tupakanpoltto keittiössä silloin kun toiset laittaa ruokaa on Ä-L-L-Ö-T-T-Ä-V-Ä-Ä! italianot ja ranskikset onneks on ehkä jo huomannu mun hiljaiset mielenosotukset ja menee ainakin askeleen lähemmäksi ikkunaa (joka joskus on jopa auki), kun pössyttelevät. Kunhan Colin tulee keskiviikkona takaisin Lontoosta, meitä on jo kaksi maailmaa vastaan!
Myös yksityistilaisuuksien järjestäminen kattoterassilla on rassaavaa. Esimerkkinä tämä aamu. Heräsin siihen, että Marisol kolisteli jonkun kanssa yläkertaan ja menin ovelle kurkkimaan. Arvasin oikein, eli yläkerrassa alkoi saksankielen oppitunti. Marisol oli kyllä ystävällisesti siirtänyt tapaamisen klo 8-10 siinä toivossa, ettei talon muilla asukkailla olisi asiaa keittiöön niin aikaisin, mutta nythän on niin, että mun pitää olla yliopistolla tunnin päästä ja olis ihan miellyttävää syödä jotain tai edes keittää kahvia ennen lähtöä. Aion kyllä kaikesta huolimatta mennä tekemään evästä kohta, mutta jotenkin nyppii...
Muuten asiat rullaa...Uudet asukkaat on mukavia, espanja kohenee, arki alkaa sujua ja myös yhteydenpito Suomeen on toiminut: Skype. Informaatiotekniikan lahja ulkomailla asuville! Eilen sain houkuteltua dädinkin lataamaan ohjelman kotikoneelle ja kuuntelin sitten vartin verran naureskelua kamerakuvalleni. Niiltä kun uupuu vielä kamera, oli itselläkin vähän hölmö olo tuijotella vain omaa lärviä...
Myös flunssa alkaa nyt helpottaa. Viikonloppurientoihin en vielä jaksanut lähteä, vaan käytin aikaa vain lähinnä shoppailuun ja kaupunkiin tutustumiseen. Perjantaina olin ensin täyttämässä lappuja kansainvälisten asioiden toimistossa. Olin muistanut varata valokuvia opsikelijakorttia varten, mutta passin kopio ei tullut matkaan. Tänään siis uusi retki.
Iltapäivällä menin Marisolin kanssa ottamaan aurinkoa ja katselemaan hippejä St. Nicolásin Miradoralle. Se on siis tuolla rinteessä, Albayzinin vanhassa kaupunginosassa sijaitsevan kirkon piha, josta on huikeat maisemat koko kaupungin yli, Alhambraan ja vuoristoon. Aurinkoisella säällä aukio oli täynnä hippejä koirineen. Osa porukasta myi (laittomasti) koruja, olutta, piirrustuksia, "avaruustryffeleitä" tai muuta vastaavaa. Joku ryhmä soitti perinteistä mustalaismusiikkia ja pari miekkosta esitti temppuja keiloilla ja muilla välineillä.
(Miradoran menoa)
Miradoralta tuli kiire alas, kun Asko laitto viestiä, että jos pääsisin koneelle, voisin nähdä paljon tuttuja. Juttelin siis Skypessä murun ja puolen perheen kanssa. Ja myöhemmin illalla vielä tunnin lisää pelkästään Aman kanssa! :) (Yritän totutella käyttämään Ama-nimeä täällä, koska Asko (esp. asco) antaa vähän väärän mielikuvan espanjalaisille; En halua kutsua armastani iljetykseksi.)
Lauantaina kävin taas ostoskierroksella ja löysin suhteellisen hyvät, käytetyt kaiuttimet tietokoneeseen viidellä eurolla. Muutenkin olen kierrellyt paljon pikkukatujen kiinalaisia sekatavarakauppoja ja erilaisia käytettyjen tavaroiden liikkeitä. Täältä voi löytää melko laadukkaitakin juttuja tosi halvalla! Illalla keskityin vähän murjottamiseen, koska iski kamala ikäväkohtaus. Katsoin piristykseksi Wall-E:n uudestaan. (Kiitos Janne!)
Eilen, eli sunnuntaina lähdin aamukävelylle etsiskelemään tiedekuntani rakennusta. Kävelin ehkä kaksi tuntia alueella, jossa Facultad de Bellas Artes ilmeisesti sijaitsee, mutta en löytänyt paikkaa. Iltapäivällä alkoi sataa ja ukkostaa ja kotikadullemme muotoutui pikkuinen joki. Vietin siis loppuillan kotona lukien alakerran toimistosta löytämääni suomenkielistä dekkaria. Italialaisten poikien Davidin ja Franzescon tarjottua mulle lounasta, tein vastapalvelukseksi illalla pastaa ja tonnikalakastiketta meille kaikille. Ihan kivaa kun voi välillä istahtaa valmiiseen pöytään ja myös mukavaa kun voi kokata isommalle porukalle kun vain itselleen.
Nyt pitäisi vetää taas sadetamineet niskaan ja lähteä hoitelemaan opiskeluasioita. Sää ei kovasti houkuttele, mutta ei auta!
Tässä vielä pari kuvaa huoneestani.
(Tuosta tuolin takaa menee ovin portaisiin ja kuvassa näkyvä tummanruskea pikkuovi on kylppärin. Etualalla oleva patiolle päin oleva "parvekkeen" ovi on ainut ikkunan tapainen.)
Käpy nimittäin tosiaan alkaa mennä. Lähinnä tän niin kutsutun lämmityksen kanssa. Carmenhan lupasi, että kunhan Vitali palaa perheensä luota viikonlopun vietosta, voidaan laittaa yleislämmitys päälle. Eilisestä sateesta (ja ukkosmyrskystä - HUI!) ja siitä seuranneesta koleudesta kimpaantuneena Marisol laittoi systeemin pöhisemään jo eilen. Nyt kaikkien patterit siis hohkaa, paitsi mun. Sammutin toiveekkaana siirreltävät öljypatterit (sen, joka pitää palauttaa vielä Carrefouriin ja toisen keittiöstä lainaamani) ja odottelin, että jotain olis alkanut tapahtua. Virhe. Tuli vaan hemmetin kylmä.
Toinen kiukutuksen aihe on yleisten tilojen -eli lähinnä kattoterassin- käyttö. Olen jo sopeutunut siihen faktaan, että Espanja ei ole organisointi- ja siisteysfriikin luvattu maa, mutta tupakanpoltto keittiössä silloin kun toiset laittaa ruokaa on Ä-L-L-Ö-T-T-Ä-V-Ä-Ä! italianot ja ranskikset onneks on ehkä jo huomannu mun hiljaiset mielenosotukset ja menee ainakin askeleen lähemmäksi ikkunaa (joka joskus on jopa auki), kun pössyttelevät. Kunhan Colin tulee keskiviikkona takaisin Lontoosta, meitä on jo kaksi maailmaa vastaan!
Myös yksityistilaisuuksien järjestäminen kattoterassilla on rassaavaa. Esimerkkinä tämä aamu. Heräsin siihen, että Marisol kolisteli jonkun kanssa yläkertaan ja menin ovelle kurkkimaan. Arvasin oikein, eli yläkerrassa alkoi saksankielen oppitunti. Marisol oli kyllä ystävällisesti siirtänyt tapaamisen klo 8-10 siinä toivossa, ettei talon muilla asukkailla olisi asiaa keittiöön niin aikaisin, mutta nythän on niin, että mun pitää olla yliopistolla tunnin päästä ja olis ihan miellyttävää syödä jotain tai edes keittää kahvia ennen lähtöä. Aion kyllä kaikesta huolimatta mennä tekemään evästä kohta, mutta jotenkin nyppii...
Muuten asiat rullaa...Uudet asukkaat on mukavia, espanja kohenee, arki alkaa sujua ja myös yhteydenpito Suomeen on toiminut: Skype. Informaatiotekniikan lahja ulkomailla asuville! Eilen sain houkuteltua dädinkin lataamaan ohjelman kotikoneelle ja kuuntelin sitten vartin verran naureskelua kamerakuvalleni. Niiltä kun uupuu vielä kamera, oli itselläkin vähän hölmö olo tuijotella vain omaa lärviä...
Myös flunssa alkaa nyt helpottaa. Viikonloppurientoihin en vielä jaksanut lähteä, vaan käytin aikaa vain lähinnä shoppailuun ja kaupunkiin tutustumiseen. Perjantaina olin ensin täyttämässä lappuja kansainvälisten asioiden toimistossa. Olin muistanut varata valokuvia opsikelijakorttia varten, mutta passin kopio ei tullut matkaan. Tänään siis uusi retki.
Iltapäivällä menin Marisolin kanssa ottamaan aurinkoa ja katselemaan hippejä St. Nicolásin Miradoralle. Se on siis tuolla rinteessä, Albayzinin vanhassa kaupunginosassa sijaitsevan kirkon piha, josta on huikeat maisemat koko kaupungin yli, Alhambraan ja vuoristoon. Aurinkoisella säällä aukio oli täynnä hippejä koirineen. Osa porukasta myi (laittomasti) koruja, olutta, piirrustuksia, "avaruustryffeleitä" tai muuta vastaavaa. Joku ryhmä soitti perinteistä mustalaismusiikkia ja pari miekkosta esitti temppuja keiloilla ja muilla välineillä.
(Miradoran menoa)
Miradoralta tuli kiire alas, kun Asko laitto viestiä, että jos pääsisin koneelle, voisin nähdä paljon tuttuja. Juttelin siis Skypessä murun ja puolen perheen kanssa. Ja myöhemmin illalla vielä tunnin lisää pelkästään Aman kanssa! :) (Yritän totutella käyttämään Ama-nimeä täällä, koska Asko (esp. asco) antaa vähän väärän mielikuvan espanjalaisille; En halua kutsua armastani iljetykseksi.)
Lauantaina kävin taas ostoskierroksella ja löysin suhteellisen hyvät, käytetyt kaiuttimet tietokoneeseen viidellä eurolla. Muutenkin olen kierrellyt paljon pikkukatujen kiinalaisia sekatavarakauppoja ja erilaisia käytettyjen tavaroiden liikkeitä. Täältä voi löytää melko laadukkaitakin juttuja tosi halvalla! Illalla keskityin vähän murjottamiseen, koska iski kamala ikäväkohtaus. Katsoin piristykseksi Wall-E:n uudestaan. (Kiitos Janne!)
Eilen, eli sunnuntaina lähdin aamukävelylle etsiskelemään tiedekuntani rakennusta. Kävelin ehkä kaksi tuntia alueella, jossa Facultad de Bellas Artes ilmeisesti sijaitsee, mutta en löytänyt paikkaa. Iltapäivällä alkoi sataa ja ukkostaa ja kotikadullemme muotoutui pikkuinen joki. Vietin siis loppuillan kotona lukien alakerran toimistosta löytämääni suomenkielistä dekkaria. Italialaisten poikien Davidin ja Franzescon tarjottua mulle lounasta, tein vastapalvelukseksi illalla pastaa ja tonnikalakastiketta meille kaikille. Ihan kivaa kun voi välillä istahtaa valmiiseen pöytään ja myös mukavaa kun voi kokata isommalle porukalle kun vain itselleen.
Nyt pitäisi vetää taas sadetamineet niskaan ja lähteä hoitelemaan opiskeluasioita. Sää ei kovasti houkuttele, mutta ei auta!
Tässä vielä pari kuvaa huoneestani.
(Tuosta tuolin takaa menee ovin portaisiin ja kuvassa näkyvä tummanruskea pikkuovi on kylppärin. Etualalla oleva patiolle päin oleva "parvekkeen" ovi on ainut ikkunan tapainen.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)