Koulurintamalla uutta on espanjan kurssi. Tasotesti oli kolmisen viikkoa sitten ja kurssi alkoi viikko sen jälkeen. Olen keskitason ryhmässä ja meitä on samalla kurssilla kymmenkunta ERASMUS-opiskelijaa eri puolilta eurooppaa. Opettajan on todella hyvä; orjallisen kirjan seuraamisen ja kielioppisääntöjen opettelun sijaan asioita käydään läpi keskustelujen lomassa. Aiheet vaihtelevat melkoisesti, muun muassa edellisellä kerralla kysymys kuului, "Onko mahdollista rakastaa kahta miestä/naista samaan aikaan tulematta hulluksi?". (Aihe oli flamenco-kappaleesta.)
Muut kurssit rullaavata tasaiseen tahtiin. Joka viikko täytyy ostaa uusia tarvikkeita, mutta onneksi tehtävät ovat melko mielenkiintoisia. Opettajista voi sanoa samaa. Suurimmalla osalla kursseista opettaja ei varsinaisesti ohjaa mitenkään, vaan kiertelee antamassa yksilöllistä palautetta. Koska kursseilla on noin 40-50 opiskelijaa saattaa joskus käydä vaikka niin, että kun oma vuoro tulee ja työ on jo puolivalmis, opettaja ei olekaan tyytyväinen ja homma täytyy aloittaa alusta.
Urheilurintamalla on tapahtunut edistystä. Löysin vihdoin salikengät kaupungin laidalla sijaitsevasta isosta urheiluvälinekaupasta ja pääsin salille. Pilatekseen olen jo jäänyt melko pahasti koukkuun ja itse kuntosalikin on hyvä; pieni, vähän ihmisiä ja laitteet toimii. Ja mikä parasta, saunakin on hyvä. Kerran tosin vasta olen ehtinyt löylyyn, mutta tavoitteena on käyttää hyväksi viikottainen ilmainen saunavuoro joka perjantai.
Myös yliopiston uimahalli on koekäytetty. Mentiin eräänä iltapäivänä Colinin kanssa reippaasti kyselemään ja kävi ilmi, että uimaan meneminenkään ei täällä suju ihan muitta mutkitta. Piti olla oma lukko, uimahattu, kumisandaalit ja mitä vielä... Lopulta altaaseen päästyämme urakka palkittiin, koska viidenkymmenen metrin altaassa oli hyvin tila uida ja kaikki muutenkin kaikin puolin kunnossa.
Funky-talossa elämä on melko pitkälti entisellään; meteliä riittää, välillä pikku törmäyksiä, mutta yleisesti ottaen fiilis on hyvä ja joka päivä saa jollekin kommellukselle nauraa maha kippurassa. Yhteiset illalliset on vähän vähentyneet, mikä on sinänsä ihan helpottavaa, että omasta vuorosta (tosin epävirallisesta) tuli kuitenkin aina välillä pientä painetta ja stressiä. Nykyään kukin porukka kokkaa ehkä kerran viikossa.
(Kuva eräältä illalliselta: Fran, Col, Bibi, Poul, Andrea ja Davide)
Uusi asukaskin ollaan saatu. Italialaiset muuttivat isompaan asuntoon, Granadaan ja Patiossa asui viikon verran ruotsalainen lääkäri Jan. Reilu viikko sitten huoneeseen muutti sitten Richard. Richard on kanadalainen englannin opettaja ja töissä täällä. Mukava tyyppi, vaikka melko näkymätön.
Ilmat ovat myös parantuneet, vaikka aika ajoin saadaankin vähän sadetta. Lämpötila on ollut päivisin Suomen heinäkuuta vastaava ja ainoastaan yöllä on enää kylmä (n. 6 astetta). Oliivipuutarha on siis ollut kovassa käytössä, kuten kuvasta näkyy.
(Eräs sunnuntai-iltapäivä Colinin, Francescon ja Franin kaverin Antonion kanssa.)
Erilaisia muitakin vapaa-ajan viettoja ollaan kehitelty. Muun muassa Antonion ollessa viikonloppuvierailulla Italiasta jazz-trumpettinsa kanssa, saatiin kuunnella illalla live-jammailua poikien huoneesta ja illallisen ohessa pidettiin varsinainen konsertti. Fran ja Antonio painosti mutkin laulamaan "Summertimen" ja myös Andrea bongoineen esiintyi yllätysvierailijana. Huippuesitys! :D
(Italialaisten bändi, keskellä vieraileva Antonio.)
Colinin kanssa ollaan reipastuttu (muut kutsuu meitä nimillä "abuela" ja "abuelo", isoäiti ja isoisä, kun ollaan aika laiskoja bilettämään) ja käyty muun muassa flamenco-showssa ja Tarifassa viikonloppureissulla. Flamenco-esitys oli Sacramonten kukkulalla paikassa, joka alkuun näytti molempien pettymykseksi melko epäautenttiselta auditoriolta. Kun esitys alkoi, näyttämön taustaverho kuitenkin nousi ja sen takaa paljastui lasiseinä, josta näkyi valaistu, öinen Alhambra. Itse esityskin oli todella hyvä, tanssijatar kuulemma yksi Andalucian parhaimmista.
Tarifassa oltiin viikko sitten. Lähdettiin puolenpäivän aikaan junalla Granadasta Algecirasiin. Matka kesti neljä ja puoli tuntia, mutta maisemat oli upeita! Algecirasista otettiin bussi Tarifaan ja perille päästiin illalla kahdeksan aikaan. Paikan tyypillisin piirre kävi melko konkreettisesti ilmi jo bussissa ja varsinkin sieltä poistuttaessa. Tarifa on varmaan Euroopan tuulisin kaupunki, "Hurrikaanien kaupunki". Kukkulat on täynnä tuulimyllyjä ja tukka meinasi lähteä päästä kun käveltiin bussipysäkiltä hostellille.
Hostelli, Melting Pot nimeltään, oli todella kodikas ja siisti ja kaikin puolin mukava. Respa neuvoi meille reitin hyvään tapas-baariin ja ensimmäinen ilta vietettiin herkutellen vanhassa kaupungissa.
Seuraavana aamuna oli vuorossa biitsi! Tuulen takia auringon ottaminen oli poissuljettua, mutta maisemat oli hienot ja oli ihanaa nähdä meri pitkästä aikaa. Tai oikeastaan kaksi merta, koska Tarifa erottaa toisistaan Välimeren ja Atlantin. Koska sää oli selkeä, nähtiin myös Afrikka vanhan linnoituksen muureilta. Koko päivä käveltiin ympäri pientä kaupunkia ja ihmeteltiin meriä ja leijasurffaajia. Lounas-pknik syötiin puistossa mutta illalla käytiin tapas-ravintolassa syömässä.
Sunnuntaiaamuna käytiin juoksemassa tunnin verran rannalla ja sen jälkeen syötiin aamiaista vanhassa kaupungissa. Juna Algecirasista takaisin Granadaan lähti kolmen pintaan, mutta bussivuoroissa oli juuri puolenpäivän aikaan pitkä tauko, joten päätettiin liftata. Onnistuttiinkin saamaan kyyti noin vartin yrittämisen jälkeen ja päästiin mukavasti ihan juna-asemalle asti ja siitä turvallisesti kotiin Granadaan.
(Meri!)
(Keväistä lomatunnelmointia...)
(Maisemaa muurilta, taustalla Afrikka.)
(Minä ja Välimeri ja minä ja Atlantti)
(Lisää merta ja Castillo de Santa Catalina)
Apua, ette enää liftaa!!!!! t. mama
VastaaPoista