Viimeiset viikot on tosiaan pitänyt aikamoista haipakkaa, tosin valtaosin positiivisessa mielessä. Ainoastaan opinnot on hieman häirinneet harrastuksia. Kaiken muun hulinan ohessa suoritin kuitenkin espanjankurssin loppukokeen erinomaisin arvosanoin, sain väännettyä viimeiset ympyrä- ja neliö -maalaukset valmiiksi (ja kurssin läpi arvosanalla 10, jonka kuultuani meinasin pudota pepulleni...), väkerrettyä viimeiset käsityöt tekstiilityön kurssille ja luettua (liian) vähän perusopetuksen taidekurssin kokeeseen ja takuttua sen kurssin läpi. Luut jäi piirtelemättä, mutta eipä tuo haittaa, kun opintopisteet riittää näilläkin suorituksilla tuen nostoon.
Sitten niihin tärkeämpiin asioihin!... Tai jospa puhuttaisiinkin säästä... ;) Se aihe on nopeesti käsitelty: KUUMA!!! Tai oikeestaan kuuma, kuumempi tai hemmetin kuuma. Parina päivänä viimeisten kahden kuukauden aikana on ollut vähän sateista ja silloin ilma on viilennyt ja raikastunut vähän, mutta muuten lämpömittarin lukemat ovat silloin tällöin kivunneet tuonne 42 asteen tietämiin. JA NYT, koska alan kuulostaa jo pelottavan paljon Pekka Poudalta niihin oikeesti tärkeisiin kuulumisiin! :)
Ensinnäkin Funkyyn tuli uusi perheenjäsen. Poul työskenteli muutaman viikon Carmenille Funky 2:en baarissa ja siellä tutustui ranskalaiseen nuoreen mieheen nimeltään Tudal (kuvassa).
Tudal asui muutaman päivän Funky-hostellissa, mutta koska ei ehtinyt siinä ajassa löytää uutta majapaikkaa, Poul ja Bibi pyysivät pojan luokseen asustelemaan. Niinhän siinä sitten kävi, että muutaman päivän jälkeen, kun muut talon asukkaat alkoivat jo epäillä, että aikooko mies vaan bunkkailla ilmaiseksi meillä, Tudal vuokrasi Fatiman vanhan huoneen ja Colin sai uuden naapurin.
Tudal ranskalaisittain lausuttuna oli tietenkin alkuun aivan liian vaikea nimi, joten uuden perheenjäsenen Funky-nimeksi vakiintui Chupito eli shotti tai lyhyemmin Chupi (juurikin siitä syystä, että kyseinen nuorukainen on ilmeisen mieltynyt juomaan rommi-, vodka-, viski-, likööri- ja mitä niitä nyt onkaan-paukkuja). Chupi on kyllä loistava lisä Funky perheeseen. Todella sympaattinen ja kohtelias nuori mies (paino sanalla NUORI, koska Poulin kanssa ovat kyllä melkoisia riekkujia ja bilettäjiä).
Perheenlisäyksen ohessa toukokuun alku meni mulla pitkältikin sairastellen. Sen aiemmin mainitsemani vatsaflunssan jälkeen intoilin tietysti liikaa treenaamisen kanssa ja tulin viikon päästä uudestaan kipeäksi. Tällä kertaa ihan perusflunssa, joka kesti vähän yli viikon... Muutamaan viikkoon ei siis tapahtunut enimmiltä osin muuta, kuin kouluhommien edistämistä hitaasti, mutta varmasti. Jopa kandin version sain palautettua!
Jotain piristystä kuitenkin onneksi oli! Sain ihanaa postia Kiialta Suomesta, mikä ilahdutti tosi paljon! :) Myös Funky Familyn kanssa oli kaikenlaista pientä biletystä aika ajoin:
Vappupäivänä Francesco esitti työläisten mielenosoituksessa pahaa kapitalistiriistäjää.
Eräänä sunnuntaina käytiin Bibin, Poulin, Chupin ja Bibin ystävien Julien ja Marien kanssa tutustumassa paikalliseen jokaviikkoiseen toritapahtumaan, jossa noin kaksituhatta myyjää kauppaa tunnettujen vaateketjujen ylijäämävarastoja halpaan hintaan ja kenkä-, koru- ja hedelmäkauppiaat myyvät omia tuotteitaan.
(Bibi ja Julie kierroksen alkupuolella)
(Marie ottaa kuvaa, kun sukkamyyjä innostui poseeraamaan tyttöjen kanssa ja käyttämään näitä houkutuslintuina asiakkaille. )Franin ja Andrean ja kahden tytön, espanjalaisen Rocion ja brasialaisen Mimin muodostama brassibändi "Natureza" esiintyi muutamat kerrat Funky 2:ssa, mitä tietysti oltiin koko perheen voimin aina seuraamassa.
(Colin ja Bibi fiilistelee Funky 2:n kattoterassilla.)
(Minä fiilistelen Funky 2:n kattoterassilla!)
(Natureza: Mimi, Fran, Andrea ja Rocio)
(GO NATUREZA!!!! Col, Bibi, Poul, Chupi ja argentiinalainen ystävämme Filo)Ja vielä toiselta keikalta:
(Mimi jammailee)
(Filo, Chupi ja ranskalainen ystävämme Ben nojailemassa :) )
(Ja sitten syödään... Myös Funkyn ruotsalaisvahvistus Jan saapui kesälomailemaan meidän luokse Funkyyn. Mimi, Fran, vähän Beniä, Chupi, Filo ja Jan)Äitienpäivänä pidettiin Funky-talon helteisellä terassilla grillibileitä. Onnea äidit!!! :)
(Poul, Andrea, Julie, Chupi, Davide ja Bibi terassilla grillailemassa)
(Myös Vitali oli mukana ukrainalaisen kaverinsa kanssa! :) )
(Richardin jenkkikaveri Russ sinnittelee farkuissaan, minä ja Colin grillaillaan myös omaa nahkaamme.)
(Toto tuli bileisiin isäntänsä Nicon kanssa :) )
(Ben, Mungi, Chupi ja Filo)Ja sitten!!!! Tuota kyseistä äitienpäivää seuraavana sunnuntaina hieman alakuloisena juttelin aamulla Davidelle, että onpas meillä ihana perhe ja kaunis kotikaupunki, mutta täydellistä täällä olisi vasta, jos saisin olla Aman kanssa.
Menin sitten odottelemaan huoneeseeni Amaa sovituille skype-treffeille, mutta sainkin viestin, että sen kone ei toimi. Avasin kuitenkin omani ja odottelin, josko saataisiin yhteys. Kuulin alaovelta kauheaa paukutusta ja ajattelin, etten varmasti mene avaamaan tällä kertaa, kun se on kuitenkin Russ tai joku ranskisten kavereista, kuten aina. Vähän myös ärsytti, kun joudun jatkuvasti toimimaan portsarina ja selvittämään hostellia etsiville reissaajille, että Funky-hostelli ei enää toimi täällä.
Paukutus jatkui, josta päättelin, että kyse on siis jonkun asukkaan kaverista ja kuulinkin sitten kun Chupi meni avaamaan ovea huudellen jotain, että tietää, kuka sen täytyy olla. Sen verran kiinnosti, kuka niin sinnikkäästi halusi päästä sisään, että menin patiolle kurkkaamaan. Chupi jutteli jonkun kanssa, mutta en nähnyt kenen, joten tulin omaan huoneeseen ja jätin oven auki. Kuulin, kun jotkut kiipesivät rappusia ylös ja ihmettelin, kun normaalia "Hola Mama!":aa ei kuulunut. Käännyin katsomaan ja noin kymmenen sekunnin päästä aivoihin meni viesti perille... AMA!!!!!!!!!!!!!!!!
(Tässä viesti on juuri matkalla silmistä aivoihin. Ama oli luvannut Matleenalle ottaa kuvan mun ilmeestä.)Menin ihan tolaltani, enkä osannut muuta kun halata kauheesti ja kysyä, että "Mitä sä täällä teet?!?". Ama vastas vaan, että "Tulin kattoon, että mitä sä oikeen täällä puuhaat!". Muut funkylaiset esitti sitten vähän viisaampia kommentteja ja kysymyksiä, kuten "Huippu-äijä!!", "Tervetuloa!" "Miten mahtava yllätys" ja "Kauanko meinaat viipyä?" (vastaus 5 päivää!). Mä kuuntelin ja tuijotin vieressä uskomattoman hienoa miestäni!!! Eihän tällaista tapahdu kuin romanttisissa komedioissa!!!! <3
Luonnollisesti kaikki Suomessa ja jopa Matte Manchesterissä tiesivät Aman suunnitelmista. Matelle Ama oli ilmoittanut jo pääsiäisen jälkeen lentoliput varattuaan, etteivät sitten osu samaan aikaan vierailemaan. Joten heti, kun Ama oli kerinnyt vähän asettua ja mä edelleen vain tuijotin sitä haltioituneena varmasti varsin hullunkurinen virne naamallani, se lähetti viestejä eri suuntiin, että yllätys onnistui. Sen jälkeen sain paljon iloisia tekstiviestejä muun muassa molempien äideiltä ja Aman siskoilta. Itsellä meinasi sanat loppua kesken, kun piti vastata kysymyksiin, kuten "Eikös ollutkin aika hyvä yllätys?" ja "Miltäs nyt tuntuu?" ...Ihan jees... :D
Perhe oli lähes yhtä riemuissaan Aman yllätysvisiitistä, kuin minäkin. Francescon ilme oli näkemisen arvoinen, kun mentiin italialaisten kämpppään. Fran oli nukkunut Aman saapuessa ja pojat ei olleet kertoneet sille mitään... Pahimmasta ilonpurkauksesta selvittyämme lähdettiin vähän tapastelemaan ja rauhoittamaan mieliä bissellä.
(Miespääosan esittäjä itse otti kuvaa, joten kuvassa d'Cudros'issa minä, Chupi, Andrea ja Davide)Vaikka Ama näppärästi osasikin reitin Málagan kentältä keskustaan, sieltä bussilla Granadaan ja Granadan bussiasemalta toisella bussilla keskustaan ja pysäkiltä Funkyyn (,mitä äitini vieläkin hämmästelee), ihan ongelmitta matka ei kuitenkaan sujunut, sillä matkatavarat olivat menneet jostain kumman syystä Müncheniin. Maanantaiaamuna joku oli yrittänyt tuoda niitä meille, mutta koska ovikello ei toimi ja joku ohikulkija oli väittänyt, että talo on asumaton, saatiin herättyämme kuunnella vaan äkäisiä viestejä ja lähteä sitten lentokentälle hakemaan laukkua.
Matkalla koukattiin vielä taiteiden tiedekunnan kautta etsimässä mulle savea, mutta koska kauppa oli kiinni, "jouduin" jättämään seuraavan aamun kuvistunnit väliin... Harmi! ;)
Illalla käppäiltiin vielä Carrefouriin ostoksille, joten maanantai meni siis ympäri kaupunkia reissaillessa. Mitäpä tuosta! Olisin voinut istua koko päivän vaikka postissa jonottamassa tai terkkarin odotushuoneessa; pääasia, että sain olla murun kanssa!
Tiistaina jouduin sen verran pyörähtämään yliopistolla, että kävin näyttämässä paria maalausta ja selvittämässä lopputöiden aiheet. Ama lähti mukaan ja odotteli mua ulkona, jonka jälkeen mentiin kurkkaamaan kampuksen vieressä olevan Cartujan luostarin pihaa.
(Ama meidän laitoksen "Aulario"-rakennuksen edessä)
(Cartujan luostarin pääportailla)Illalla mun täytyi käydä viimeisellä espanjantunnilla ennen loppukoetta, jonka jälkeen istuskeltiin ensin Janin kanssa iltaa Funkyn terassilla ja sitten lähdettiin moikkaamaan muita Taverna-nimiseen kuppilaan. Matka jatkui vielä yökerhon kautta kebabille ja sitten kotiin. Bibin ystävä Cloe oli myös kyläilemässä ja oli oikein hauska ilta Granadan yössä!
Ilta oli pitkä, mutta suhteellisen rauhallinen, joten seuraavana päivänä lähdettiin Aman kanssa vuoristopatikoinnille Monachilin reitille. (Hyvät reittiohjeet ja kuvia löytyy osoitteesta: http://www.topwalks.net/en/monachil/tunel_palomas.htm) Päivä oli todella kuuma. Keskustan mittarit olivat kuulemma näyttäneet 41 astetta, joten noin kolmen tunnin reissu tuntui melkoisen raskaalta, mutta oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoista! Reitti kiipesi aluksi kylästä vuorenrinteille ja sitten laskeutui guruun, jossa polku jatkui joenrantaa seuraillen. Paikoitellen joutui vähän kikkailemaan, että pääsi kapeimmista ja matalimmista kohdista kastumatta ja myös riippusilloilla lievästi korkeanpaikan kammoista vähän jännitti.
(Reitin alkutaipaleelta)
(Mikä hermostunut hymy!? ;) )
(Matalana mennään!)
(Ja sitten vielä matalampana! )
(Loppumatkalla tietä pitkin takaisin alas kylään)Tuon reissun jälkeen kylmä olut, suihku ja siesta tuntuivat melkoisen hyvältä! Ama sanoi nukkuvansa vaan puolisen tuntia ja menevänsä sitten suihkuun. Olin ihan poikki ja pyysin Amaa herättämään mut vasta kun tulee suihkusta. Heräsin kuitenkin itse ehkä tuntia myöhemmin ja ihmettelin, missä Ama oli, kun pyyhe oli kuivana tuolilla ja kengät poissa, samoin kuin avaimet ovesta. Vähän kiukkuisena mietin, mihin se oli lähtenyt herättämättä mua, mutta sitten kuulinkin kun avain rapisi lukossa ja oli seuraavan yllätyksen aika!
Ama kantoi sisään vaaleatukkaisen, sinisilmäisen vauvan ja sanoi, että "Kato, mitä mä löysin tuolta pihalta!!" Siinä taas pienet blondin aivot joutui koetukselle, kun jostain kuului ääni, että sen on pakko olla Oliver, Aman siskonpoika ja toinen ääni tolkutti, että Olli on Suomessa. Tuijottettiin pojan kanssa toisiamme varmasti aivan yhtä hölmistyneen näköisenä. En ehtinyt kun kysyä Amalta, että "Mitä täällä oikein tapahtuu!?", kun Aman sisko Heidi käveli sisään perässään miehensä Janne!!!
Melkoisen hämärän peitossa on seuraavat viisi minuuttia taas, mutta Oliver rupesi hermostumaan aikuisten omituiseen käyttäytymiseen, mun pienet aivot yritti edelleen käsittää sitä, mitä silmät näki ja kroppa yritti samaan aikaan pukea päälle, pitää Ollia ja halata kaikkia yhtä aikaa... Uskomattoman ihana yllätys!!! Tai kolme! :) <3
Selvisi sitten, että Heidi, Janne ja Olli olivat jo pari viikkoa lomailleet Espanjassa, Marbellassa ja tulleet sitten vielä viimeiseksi viikoksi Granadaan ja olivat vuokranneet kämpän itse asiassa samaisesta Monachilin kylästä, jossa aiemmin päivällä oltiin Aman kanssa jo vierailtukin. Kun sain itseni jonkilaiseen järjestykseen mentiin koko porukka esittäytymiskierrokselle ja grillailemaan Funky familyn kanssa. Colin tosin kävi vaan ovella moikkaamassa ja lähti viikoksi Englantiin. Kaikki funkylaiset olivat varsin vaikuttuneita mun hienoista perheenjäsenistä, jotka tällä tavalla mua hemmottelee ja varsinkin italialaiset ja etenkin Fran ihastuivat Oliveriin.
Seuraavana päivänä lähdettiin Heidin ja Jannen vuokra-autolla katselemaan maisemia Sierra Nevadan laskettelukylästä käsin. RInteet eivät enää olleet auki, joten kylä oli lähes autio, mutta maisemat upeita (mitä nyt ehdin niitä katselemaa, kun keskityin lähinnä tuijottelemaan Oliveria ja muita rakkaita yllätyksiäni)!
(Ajomatkalla Sierraan)
(Hyvää hymyä!)
(Vuoristomaisemaa paluumatkalta)Iltapäivällä käytiin vielä kaupassa ja kokkailtiin ja syötiin pastaa Heidin ja Jannen luona, ennen kun mun piti lähteä espanjankokeeseen. Aman vikaa iltaa vietettiin jälleen Tavernassa, josta matka tällä kertaa jatkui vielä yökerhoon.
(Bibi, Poul, Cloe ja Chupi=ranskikset Tavernassa. Vielä kun oppis, miten punaset silmät hävitetään tällä koneella....)
(Ama ja oluen poikanen)
(Cloe, Bibi ja minä "Entre suelossa")Sitten olikin jo perjantai ja Aman viimeinen päivä täällä. Onneksi lento lähti vasta illalla ja Janne lupasi lähteä kuskiksi Málagaan, joten ehdittiin päivällä vielä vähän shoppailla tuliaisia ja lounastaa Heidin, Jannen ja Oliverin kanssa kaupungilla.
(Janne ja alkuruoka)
(Päänsärkyinen Heidi)Lounaan jälkeen käytiin meillä pakkaamassa tavarat kasaan. Mä pakkasin myös repun mukaan ja kun oltiin viety Ama Málagaan ja hyvästelty (vähän vähemmällä itkulla tällä kertaa) menin Jannelle ja Heidille yöks.
Päädyin lopulta viettämään koko viikonlopun maanantaihin saakka Heidin, Jannen ja Oliverin luona. Lauantaina käytiin päiväretkellä Unescon maailmanperintökohteessa; kahdessa maurilaiskylässä nimeltään Ubeda ja Baeza. Koska sää oli pilvinen ja sen johdosta myös kylmä, tehtiin aika nopeat kävelykierrokset ja ajeltiin sitten kämpille tekemään lasagnea ja rentoutumaan.
(Perinteistä vanhaa andalucialaista rakennustyyliä museon aulassa Ubedassa)
(Katon koristeluja)
(Janne ja Heidi turistaa)
(Ubedan kaduilla)
(Baezassa kääntymässä)Seuraavana päivänä Heidin päänsärky oli pahentunut yleiseksi huonovointisuudeksi. Suunnitelmisssa oli ajaa Velez de Benaudallan vuoristokylään katsomaan kämppää, jonka Janne oli kiinnostunut mahdollisesti ostamaan, mutta Heidi joutui jäämään kotiin. Mä sain sitten toimia Oliverin hoitajana koko päivän! <3
Ajeltiin upeata maisemareittiä, uutta moottoritietä pitkin rantaa kohti ja tavattiin kylässä englantilainen omistajapariskunta lapsineen. Sillä välin kun Janne tutki kaunista asuntoa isännän kanssa, minä ja Oliver polskuteltiin uima-altaalla perheen äidin ja kolmen lapsen kanssa. Asuntonäytön jälkeen ajeltiin vielä lounastamaan Salobreñaan rantaravintolaan.
(Näköalaa motarin varrelta matkalla Velez de Benaudallaan)
(Velez de Benaudallan kyläkirkolta.)
(Rinteen laella oleva laatikko on kuulemma paikka, johon maurikuningas pakeni kristittyjen valloitettua Alhambran. Vähän on vaatimattomampi... )
(Asuntokompleksin uima-altaalla Ollin kanssa! :) )Maanantaina Heidin olo oli onneksi vähän parempi, joten pääsivät Jannen kanssa varaamalleen Alhambra -kierrokselle ja mä sain taas Oliverin hoitoon. Illalla hyppäsinkin sitten bussiin ja matkustin Málagaan vastaanottamaan Matleenaa. Heitin kamat Picasso's Corner -hostelliin ja läksin lentokentälle. Kone oli myöhässä, muttei onneksi paljoa, joten ehdittiin vielä paellalle. Ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa ja höpistä puolen vuoden kuulumiset!
(Matleena ja aamiainen Málagassa... Vähän hemmottelua...! :) )Tiistaina tultiin Granadaan ja asettautumisen ja pienen kaupunkikierroksen, tapasten ja bussinpysäkin etsimisen jälkeen päästiin Monachiliin Jannelle ja Heidille kyläilemään ja hyvästelemään tältä erää. Ei mikään huono reissu vaikka bussin odottaminen puolitoista tuntia ei ole kivaa. Talon kattoterassilla on nimittäin poreamme, joka nyt oli ehtinyt jo lämmetä (pari päivää aiemmin käytiin Jannen, Heidin ja Ollin kanssa dippaamassa itsemme hampaat kalisten) ja istuskeltiin katselemassa auringonlaskua kaupungin ylle sieltä käsin viiniä ja Cavaa siemaillen.
(Ei yhtään pöllömpää! )Keskiviikkoaamuna hypättiin bussiin ja pötköteltiin päivä Salobreñan rannalla. Sen verran rankkaa oli auringonotto, että oltiin kotitekoisen grilli-illallisen jälkeen molemmat aika poikki. Colin kuitenkin palasi Englannista ja sen verran vielä rutistettiin, että käytiin lähimmässä pikkuruisessa kulmakuppilassa oluilla.
Seuraavat pari päivää turistettiin sitten kaupunkia. Torstaina oltiin Albayzinin vanhassa kaupunginosassa pyörimässä ja shoppailemassa marokkolaiskojuissa. Sant Nicolasin miradoralta ostettiin vähän artesaanikoruja ja päästiin todistamaan poliisin paikalletulo: Joku alkoi huutaa "Agua! Agua!" eli "Vettä!" ja noin kahdessa ja puolessa sekunnissa kaikkien myyjien tavarat oli hävinneet näkyvistä ja musiikki loppunut. Katukauppa on laitonta täällä ja poliisit saattavat kuulemma viedä valmiiden tuoetteiden lisäksi kaikki materiaalit ja välineet, sekä päivän tuoton. Naurettavaa sanon minä!
(Matte poseeraa marokkolaiskujalla)
(Alhambra pilkottaa kujien välistä)Perjantaina vuorossa oli kierros Alhambran ilmaisissa osissa. Colinin ystävän Andyn hyvä ystävä Englannista oli vierailulla ja Andyn ollessa töissä Colin näytti Jackielle paikkoja. Mentiin siis yhdessä ihmettelemään maurilinnoitusta ja otettiin ehkä pari tuhatta valokuvaa.
(Vanha kaivo ja tyypit: Matte, Jackie ja Col)
(Kaverikuva)
(Colin kaappasi Maten "lähikuvaan")
(Espanjalaista päiväunelmointia... ;D )
("Mee äkkii tonne kukkapenkkiin haistaan tota ruusua ja otetaan kuva, ennenku toi vartija huomaa sut...!")
("Oho! Onpas isoja pyssyjä!" ...Matte, Jackie ja minä)Samaisena iltana Naturezalla oli ensimmäinen ihka oikea maksullinen keikkansa Bar Manilassa, joka on luonnomukainen eko-baari. Musiikki oli huippuhyvää, kuten aina ja baari oli aivan täynnä! Oltiin tietysti koko perheen voimin taas paikalla, vahvistuksena lisäksi Matte, opiskelijakaverimme Elina (joka on ollut täällä vaihdossa vuoden) ja Colinin ystävä Andy.
(Andrea, Fran ja Mimi aloittelemassa bar Manilassa)
(Matte, Jan ja Elina diggailee)
(Mimi ja Rocio)
(Suomi-neidot vertailee rusketuksia... :D Matleena, minä ja Elina)
(Meidän jengiä: Ylhäällä Andrea, Davide, Bibi, Colin, Andy ja Jan, alhaalla Matte, Ellu, Poul, minä, Fran ja Chupi)
(Ja jatkoille päädyttiin El Son -nimiseen baariin)
(Ellu ja Matte poseeraa)
(Mamasan ja mun italialaiset pojat: Fran, Andrea ja Davide :) )Naturezan perjantaisen keikan, jatkojen ja kebabin jälkeen ehdittiin nukkua pari tuntia ja sitten Matleenan piti lähteäkin jo Málagaan ja sieltä kotiin Manchesteriin. Mä jäin kotiin ihmettelemään, mitä sitten tekis, kun jäi ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ihan yksinään. Siitä seurasi sitten muutama päivä reipasta treeniä ja koulutehtävien viimeistelyä, kunnes seuraavana torstaina matkustin taas Málagaan (tällä kertaa Poulin vanhempien kyydillä) vastaanottamaan seuraavia vieraita eli Mamaa ja Dädiä!!! :)
Siitä kuitenkin lisää sitten kun saan vähän valokuvia niiden reissusta! Eiköhän tää tarinointi jo lopeta piruilun! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti