Eli nyt siis asustelen melko lailla keskustassa sijaitsevassa Funky-hostellissa, jota jo nyt voin suositella kaikille, jotka haluaa tuntea olonsa tervetulleeksi Granadassa ja tutustua helposti uusiin ihmisiin! Mulla on peti neljän hengen huoneessa ja yhden viikon majoitukselle tulee hintaa sellaset 115 euroa. Eli ei ihan päätä huimaavan hintasta... Ja myös englannin kielellä pärjää!
(Näkymä hostellihuoneen ikkunasta... Todella tunnelmallista...)
Mun kämppiksinä neljän hengen huoneessa oli perjantaista tähän aamuun asti australialainen Asha ja lauantai-iltana saapui Emile Ranskasta. Lisäksi tutustuin isoon joukkoon jossain Madridin lähellä opiskeleviin jenkkeihin, englantilaiseen hieman kauemmin eläneeseen herrasmieheen nimeltä Bernard ja hostellin niin kutsuttuun henkilökuntaan.
Rouva omistaja on nimeltään Carmen ja on todella ystävällinen ja reilu. Respaa, siivousta ja muita yleisiä hommia hoitaa Jaana, joka on Venäjältä kotoisin, mutta melko arkaluontoisten kiemuroiden kautta asunut monia vuosia Espanjassa. Ikää todella vaikea määritellä... Jaana on auttanut mielettömän paljon kaikenlaisten asioiden kanssa shampoon lainaamisesta lähtien. Lisäksi tuleva kämppikseni Colin tekee vuokraansa vastaan respan ja baarimikon hommia ja toinen ainakin osa-aikainen vanhan Funkyn asukas Vitali kokkailee ja hoitaa baaria silloin tällöin. Vitali on Ukrainasta, mutta on asunut täällä yli neljä vuotta.
Heti lauantaiaamuna alkoi siis asunnon metsästys, eli toisin sanoen katselin koneelta leffaa ja lepäilin, kunnes Carmen tuli töihin ja menin sitten alas juttelemaan vaihtoehdoista. Carmen kertoi omistavansa muutamankin hyvän kämpän, mutta kiinnostuin eniten isosta asunnosta entisen Funky-hostellin talossa, joka on käytännössä ihan keskustassa ja Alhambran vieressä. Myöskään hinta ei kuulostanut kovin pahalta: 350 euroa kuussa. Carmen soitti Colinille ja neuvoi reitin, jonka jälkeen lähdin tsekkaamaan paikkaa.
Eksyin ehkä noin kymmenen kertaa vajaan kilometrin matkalla, koska olin jo hävittänyt kartan jonnekin. Lopulta löysin perille maailman pienimmälle kujalle ja havaitsin ison "Funky"-graffitin seinässä. Ovikello ei toiminut, joten soitin Colinille hostellin puhelimeen. Colin on ehkä maailman laihoin poika (ikä ehkä 30 v? ... Mistä noista briteistä tietää...) Lontoosta ja on noin vuoden matkailun jälkeen jämähtänyt tänne Granadaan. Tapasin hänet jo ensimmäisenä iltana pikaisesti, mutta lauantain aikana ehdittiin tutustua vähän paremmin.
Ensimmäiseksi Colin kertoi, että taloon oli murtauduttu pari päivää sitten. (Loistavaa.) Tämän vuoksi eteisessä olevaa rautaporttia täytyisi pitää lukossa. (Huh! Helpotus; portti oli todella jämerää tekoa.) Colin näytti ensin pari alakerroksien pimeää luukkua ja lopulta kiivettiin ylimpään kerrokseen, jossa erään oven yläpuolella luki "Granada". Tämä kaksio oli aivan mielettömän hieno; isommassa huoneessa oli keltaisella ja oranssilla maalatut seinät sekä parikin kappaletta ranskalaisia parvekkeita, joista valoa tuli sisään runsaasti. Huoneen perällä oli ovi toiseen huoneeseen, jonka seinät olivat turkoosin vihreät ja jossa oli leveä parvisänky. Koko asunnossa oli kivilattiat. Myös lämmitys ja ilmastointi löytyi!
Olin tässä vaiheessa jo aivan myyty, mutta Colin ilmoitti parhaan osan olevan vielä edessäpäin (tai oikeastaan ylhäällä). Kiivettiin siis katolle, jossa oli pikkuinen kattotasanne ja... aivan superhieno kattoterassi! Osa seinistä oli kokonaan lasi-ikkunaa ja ne voi lämpimällä säällä avata kokonaan. Kalusteina on sohva, nojatuoleja, muita istuimia ja pöytiä. Lisäksi huoneessa on keittiö, jääkaappi ja vessa eli siis loistava paikka illanistujaisille!
Olin varma, että haluan muuttaa juuri siihen isoon, valoisaan asuntoon, mutta valitettavasti juuri äsken selvisi, että Carmen oli itse asiassa suunnitellut vuokraavansa mulle jonkun pimeistä luukuista... Isommat kämpät on liian kalliita! Hitto! Pieni väärinkäsitys, mutta tänään aion kuitenkin mennä katselemaan paikkoja vielä uusin silmin ja luultavasti yritän orietoitua ottamaan jonkun hämäristä huoneista, joista on ikkunat vain patiolle päin. Vähän maalia ja... Paikka itsessään on kuitenkin tosi viihtyisä ja kämppikset on mukavan oloisia.
Myös sijainti on loistava. Talokierroksen jälkeen Colin lähti näyttämään ympäristön maisemia. Selvisi, että Alhambra todellakin on lähellä; kierreltiin vanhan palatsin pihoilla ja niissä sisätiloissa, joihin oli ilmainen sisäänpääsy. Colin selosti myös muita lähialueen nähtävyyksiä ja lopulta mentiin vielä tsekkaamaan paikallinen marketti, josta sain ostettua välipalaa hostellille. (Hinnat muuten oli ainoastaan vähän halvempia kuin Suomessa...)
Illalla tapasin sitten Vitalin, joka tuli kokkaamaan paellaa hostellin pikku baariin. Melkein kaikki hostellin asukkaat sekä Jaana ja Colin olivat mukana illanistujaisissa. Hintaa isolle paella-annokselle, parille lasilliselle viiniä ja sangriaa, oluelle ja sherrylasilliselle tuli 5 eruoa. Jenkit ja Asha lähti vielä bailaamaan, mutta mulla ehkä oli vielä lievää matkaväsymystä, joten kävin melko aikaisin nukkumaan.
(Vitali ja Bernard harmoisesti pannun ääressä)
(Asha, minä ja jenkkityttöjä baarissa syömässä paellaa)
(Jaana irvistelee kyllästyneenä Bernardin paparazzeiluun)
(Vitali tekemässä sangriaa sunnuntaiaamuna)
Eilen, eli sunnuntaina satoi sitten ihan kunnolla melkein koko päivän. Koska kaikki kaupat oli kiinni ja Carmen vapaapäivällä, ei mulla ollut oikein mitään viisasta tekemistä. Niinpä sitten aikani kuluksi siivosin yläkerran baarin, keittiön ja aulan. Vastineeksi Jaana halusi väkisin tarjota lounaaksi edellisiltaista paellaa ja pestä mun pyykit ilmaiseksi. Mulla ei todellakaan ollut mitään sitä vastaan!
Illalla oltiin Jaanan, Ashan ja Emilen kanssa katsomassa klassikkoelokuvafestareilla vanha kunnon Burt Lancaster ja Audrey Heburn pätkä "The unforgiven" eli suomeksi "Leppymättömät". Jaana on todella hauska tyyppi! Juttua riittää niin paljon, etten tiedä, missä välissä se hengittää. Vähän välillä pelotti, kun se juosta vilisti punasia päin suojateiden yli ja hihkui innosta päästessään leffaan... :)
Kotimatkalla jäätiin kämppisten kanssa alakerran naapuribaariin yksille oluille.1,90 euroa maksavien lasillisten kylkeen tuli iso annos ranskalaisia ja kasa pieniä kroketteja, joiden Emile epäili sisätäneen kalaa. Ei lainkaan huono. Alkupalan jälkeen kiivettiin hostellin baariin syömään Vitalin tekemää pasta bolognesea ja tissuttelemaan viiniä Ashan viimeisen illan kunniaksi. Nyt kielenä oli oikeastaan pelkästään espanja, koska Emile ja Vitali ei ymmärrä juuri ollenkaan englantia. Olin todella ylpeä itsestäni, koska parin lasillisen jälkeen keskustelu sujui todella vilkkaasti! :)
(Emile, Asha ja Vitali viettämässä Ashan viimeistä iltaa Granadassa)
(Emile con yo)
Tänä aamuna Asha sitten lähti jatkamaan reissua kohti Valenciaa ja me muuta ollaan pitkältikin pysytelty sateen takia sisällä. Meinasin lähteä yliopistolle hankkimaan opiskelijakorttia, mutta käsittääkseni sen saadakseen täytyy olla jokin pysyvä osoite. Niinpä siis lähden kohta selvittämään, missä huoneessa voisin asustella. Olen kuitenkin suht varma, että haluan päästä funky familyn jäseneksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti