Ensinnäkin se, että koska lentokoneessa sai tuoda tavaraa yhteensä vain 28 kg, on täällä paikan päällä joutunut ostelemaan vaikka mitä (myös muun muassa siksi, että kaikki vanhatkin tavarat hajoavat tietysti kaikki samaan aikaan juuri nyt) ja budjetti alkaa pettää... Päätin siis siirtyä kaurapuurolinjalle.
Toiseksi sitä kaurapuuroa ei sitten täältä saakkaan. Kaikenlaisia asioita sitä oppii arvostamaan reissatessaan... Onneksi mama lupasi laittaa postiin paketin, joka sisältää myös puurohiutaleita. Sitten pidetään puurobileet Colinin kanssa!
Kolmanneksi mua on huimannut ja pyörryttänyt kohta jo viikon päivittäin, enkä tajua miksi.
Kolmanneksi sade ei lopu ehkä koskaan. Uin kohta takas Suomeen, koska...
...viidenneksi asioiden hoitaminen yliopistolla vaikuttaa nyt olevan ihan käsittämättömän vaikeaa, vaikka ensiksi luulin toista! Mun ilmottautumispaperit ei olleet tulleet Taiteiden tiedekuntaan, mutta eräs kansainvälisten asioiden setä vain sitten kopioi mun versioista laitokselle uudet. (HUOM! Tuleva vaihtari: OTA MUKAAN KOPIOT IHAN KAIKESTA!!! Ja mieluiten useampi kappale ainakin passista.) Sitten setä tsekkasi mun kurssivalintoja ja pyyhki pois ainoastaan yhden, joka oli jo alkanut syksyllä. Sain mukaani kurssien aikataulut ja mun käskettiin sumplia ja valita niistä itselleni mieluisat ja sopivat ja palata sitten asiaan.
Tämä tapahtui siis maanantaina ja tänään torstaina menin takaisin esittelemään listan kursseista, joiden valitsemiseen ja aikatauluttamiseen olin käyttänyt ehkä viisi tuntia. Setä ei ollut paikalla ja toinen KV-sihteeri sanoi, ettei hoitanut kursseille ilmottautumisia ja mun pitäisi palata asiaan huomenna.
Tämä neiti puhui espanjaa hyvin nopeasti ja vahvalla aksentilla, joten jouduin pari kertaa kysymään, että "Perdon?". Siitähän se sitten innostui selittämään vinosti hymyillen, että kursseilla opettajat ei kyllä sitten puhuisi ollenkaan englantia ja turha kuvitellakaan, että niillä selviäisi pelkästään käytännön harjoituksia tehden. Ehei! Kyllä näillä kaikilla sinun valitsemillasi kursseilla on teoreettinen osuus, jossa pitää osata tehdä espanjankielinen loppukoe tai essee! Ja kai sinä nyt ymmärrät, että tämä essee vaikuttaa kovasti kokonaisarvosanaan... Ja niin edelleen.
Tuli oikein mukava ja tervetullut olo. :/ En oikein osannut sanoa muuta, kuin että Suomesta lähtiessäni asioiden piti olla kunnossa ja minut oli näine espanjankielen taitoineni hyväksytty opiskelemaan heidän yliopistoonsa ja tiedekuntaansa. Kun sitten tuli vielä puheeksi, että lähtisin jo ennen lukukauden loppua pois, mimmi innostui oikein tosissaan. Alkoi kiivas selitys siitä, kuinka ne kammottavat loppukokeet olisivat vasta sitten kesällä ja että mun täytyisi nyt puhua kaikkien kurssien opettajien kanssa erikseen ja he eivät kyllä välttämättä ole halukkaita alkamaan tehdä erikoisjärjestelyjä... Ja niin edelleen.
Kuten sanottu, kiukkuhan siitä tuli ja itku ja päänsärky. Tulin kotiin ja nukuin loppupäivän, kunnes Vitali tuli huolestuneen näköisenä kysymään, haluaisinko borsch-keittoa. Huomenna menen juttelemaan taas toivottavasti sen astetta ystävällisemmän sedän kanssa. Marisol ja Vitali tarjoutuivat jo lähtemään mukaan, mutta katsotaan nyt kuinka käy...
Aikamoista säätöä ollut. On täällä jotkut asiat sujuneet tällä viikolla hyvinkin, mutta tänään en jaksa yrittää ajatella positiivisesti. Mañana...
Lopuksi vielä yksi kuva. Omistettu Maten äiskälle. ;)
(Kun kävelin eilen Carrefourista keskustaan ja kotiin päin, sade oli hetken tauolla ja taivaalla näkyi kokonainen sateenkaari.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti