Pieni kiukku lämmittää...

Aamu on aina hyvä alottaa pienellä hiljaisella pikkumyyraivarilla. Ei mitään vakavaa, ihan vaan sellanen "käpynsä kadottaneen pienen oravan kiukku".

Käpy nimittäin tosiaan alkaa mennä. Lähinnä tän niin kutsutun lämmityksen kanssa. Carmenhan lupasi, että kunhan Vitali palaa perheensä luota viikonlopun vietosta, voidaan laittaa yleislämmitys päälle. Eilisestä sateesta (ja ukkosmyrskystä - HUI!) ja siitä seuranneesta koleudesta kimpaantuneena Marisol laittoi systeemin pöhisemään jo eilen. Nyt kaikkien patterit siis hohkaa, paitsi mun. Sammutin toiveekkaana siirreltävät öljypatterit (sen, joka pitää palauttaa vielä Carrefouriin ja toisen keittiöstä lainaamani) ja odottelin, että jotain olis alkanut tapahtua. Virhe. Tuli vaan hemmetin kylmä.

Toinen kiukutuksen aihe on yleisten tilojen -eli lähinnä kattoterassin- käyttö. Olen jo sopeutunut siihen faktaan, että Espanja ei ole organisointi- ja siisteysfriikin luvattu maa, mutta tupakanpoltto keittiössä silloin kun toiset laittaa ruokaa on Ä-L-L-Ö-T-T-Ä-V-Ä-Ä! italianot ja ranskikset onneks on ehkä jo huomannu mun hiljaiset mielenosotukset ja menee ainakin askeleen lähemmäksi ikkunaa (joka joskus on jopa auki), kun pössyttelevät. Kunhan Colin tulee keskiviikkona takaisin Lontoosta, meitä on jo kaksi maailmaa vastaan!

Myös yksityistilaisuuksien järjestäminen kattoterassilla on rassaavaa. Esimerkkinä tämä aamu. Heräsin siihen, että Marisol kolisteli jonkun kanssa yläkertaan ja menin ovelle kurkkimaan. Arvasin oikein, eli yläkerrassa alkoi saksankielen oppitunti. Marisol oli kyllä ystävällisesti siirtänyt tapaamisen klo 8-10 siinä toivossa, ettei talon muilla asukkailla olisi asiaa keittiöön niin aikaisin, mutta nythän on niin, että mun pitää olla yliopistolla tunnin päästä ja olis ihan miellyttävää syödä jotain tai edes keittää kahvia ennen lähtöä. Aion kyllä kaikesta huolimatta mennä tekemään evästä kohta, mutta jotenkin nyppii...

Muuten asiat rullaa...Uudet asukkaat on mukavia, espanja kohenee, arki alkaa sujua ja myös yhteydenpito Suomeen on toiminut: Skype. Informaatiotekniikan lahja ulkomailla asuville! Eilen sain houkuteltua dädinkin lataamaan ohjelman kotikoneelle ja kuuntelin sitten vartin verran naureskelua kamerakuvalleni. Niiltä kun uupuu vielä kamera, oli itselläkin vähän hölmö olo tuijotella vain omaa lärviä...

Myös flunssa alkaa nyt helpottaa. Viikonloppurientoihin en vielä jaksanut lähteä, vaan käytin aikaa vain lähinnä shoppailuun ja kaupunkiin tutustumiseen. Perjantaina olin ensin täyttämässä lappuja kansainvälisten asioiden toimistossa. Olin muistanut varata valokuvia opsikelijakorttia varten, mutta passin kopio ei tullut matkaan. Tänään siis uusi retki.

Iltapäivällä menin Marisolin kanssa ottamaan aurinkoa ja katselemaan hippejä St. Nicolásin Miradoralle. Se on siis tuolla rinteessä, Albayzinin vanhassa kaupunginosassa sijaitsevan kirkon piha, josta on huikeat maisemat koko kaupungin yli, Alhambraan ja vuoristoon. Aurinkoisella säällä aukio oli täynnä hippejä koirineen. Osa porukasta myi (laittomasti) koruja, olutta, piirrustuksia, "avaruustryffeleitä" tai muuta vastaavaa. Joku ryhmä soitti perinteistä mustalaismusiikkia ja pari miekkosta esitti temppuja keiloilla ja muilla välineillä.


(Miradoran menoa)















Miradoralta tuli kiire alas, kun Asko laitto viestiä, että jos pääsisin koneelle, voisin nähdä paljon tuttuja. Juttelin siis Skypessä murun ja puolen perheen kanssa. Ja myöhemmin illalla vielä tunnin lisää pelkästään Aman kanssa! :) (Yritän totutella käyttämään Ama-nimeä täällä, koska Asko (esp. asco) antaa vähän väärän mielikuvan espanjalaisille; En halua kutsua armastani iljetykseksi.)

Lauantaina kävin taas ostoskierroksella ja löysin suhteellisen hyvät, käytetyt kaiuttimet tietokoneeseen viidellä eurolla. Muutenkin olen kierrellyt paljon pikkukatujen kiinalaisia sekatavarakauppoja ja erilaisia käytettyjen tavaroiden liikkeitä. Täältä voi löytää melko laadukkaitakin juttuja tosi halvalla! Illalla keskityin vähän murjottamiseen, koska iski kamala ikäväkohtaus. Katsoin piristykseksi Wall-E:n uudestaan. (Kiitos Janne!)

Eilen, eli sunnuntaina lähdin aamukävelylle etsiskelemään tiedekuntani rakennusta. Kävelin ehkä kaksi tuntia alueella, jossa Facultad de Bellas Artes ilmeisesti sijaitsee, mutta en löytänyt paikkaa. Iltapäivällä alkoi sataa ja ukkostaa ja kotikadullemme muotoutui pikkuinen joki. Vietin siis loppuillan kotona lukien alakerran toimistosta löytämääni suomenkielistä dekkaria. Italialaisten poikien Davidin ja Franzescon tarjottua mulle lounasta, tein vastapalvelukseksi illalla pastaa ja tonnikalakastiketta meille kaikille. Ihan kivaa kun voi välillä istahtaa valmiiseen pöytään ja myös mukavaa kun voi kokata isommalle porukalle kun vain itselleen.

Nyt pitäisi vetää taas sadetamineet niskaan ja lähteä hoitelemaan opiskeluasioita. Sää ei kovasti houkuttele, mutta ei auta!

Tässä vielä pari kuvaa huoneestani.






(Tuosta tuolin takaa menee ovin portaisiin ja kuvassa näkyvä tummanruskea pikkuovi on kylppärin. Etualalla oleva patiolle päin oleva "parvekkeen" ovi on ainut ikkunan tapainen.)