Ikävä. Osa 278

Eli ei mitään uutta! :)

Colin tuli onneksi takas ja sen kanssa lenkkeillessä ja höpistessä päivät kuluu pikkasen nopeammin. Ja edelleen fiilistelen koulutehtävien väkertämistä. Ja treenaamista.

Ehkä vähän liikaakin, koska kämppiksiltä tulee jo kuittailua, että voisin joskus lähteä niiden kanssa uloskin. Nyt on talo täynnä porukkaa, kun Daviden sisko ja sen kaksi kaveria on kylässä ja Poulin kaksi pikkusiskoa myös. Juhlia siis riittää, mutta mulla ei oikein juhlaintoa.

Yksi syy siihen on myös se, että en ole saanut nukuttua kunnolla pitkään aikaan, kun niska ja hartiat ja alaselkä on niin jumissa. Kävin perjantaina hieronnassakin, mutta puolessa tunnissa ei voinut kaikkia jumeja aukaista... :( Olen siis syönyt lihasrelaksantteja ja tulehduskipulääkkeitä, mutta varmaan pitää yrittää budjetoida ensi viikolle vähän pidempi hieronta-aika.

Kouluhommat ainakin on edenneet hyvin. Pääsin vihdoin alkuun luiden piirtelyssä. En vieläkään oikein ymmärrä, mikä pointti on tehdä tarkkoja kopioita ihmisen ruumiinosista (varsinkin kun ne on niinkin mielenkiinnottomia, kun lapaluu tai lonkka... ;) ), mutta onneksi tykkään tehdä lyijykynätöitä. Ja onhan se hyvää harjoitusta...

Olen myös harjoitellut sitä akryylivärimaalausta vastaväreillä, johon opettaja patisti. Se onkin yllättävän vaikeaa ja professori ei ole ollut kovin tyytyväinen, vaikka kanssaopiskelijat ja kämppikset kyllä kehuu. Tuntuu, että täällä on vähän muutenkin tapana, että opettajat antaa negatiivista palautetta ja joskus jopa vähän rakentavia ohjeita, mutta kehuja ei kovin paljon kuule. Ei tietoakaan hampurilaismallista, että positiivisen ja kannustavan palautteen joukkoon livautetaan jokin neuvo tai vinkki... :(

Loistava uutinen on se, että Matleena tulee neljän viikon päästä vajaan viikon visiitille Manchesterista! Auttaa tosi paljon, kun on jotain huippukivaa odotettavissa jo ennen juhannusta. Ei tunnu nämä viimeiset 53 päivää niin pitkältä ajalta! Odottelen myös kuumeisesti että mama ja dädi ilmoittaisivat ostaneensa lentoliput!

Harmi, että kaikki tärkeät ihmiset ei pääse täällä käymään, mutta pitää kesällä yrittää käydä vierailemassa ympäri Suomea Ipalla ja Lapalla ja Mummilla, Papalla ja tätilässä. Loppu perhe onkin lähempänä Vantaalla ja Keravalla! :) Kova ikävä kaikkia! Besos de Andalucia!