Lisäksi Carmenilla vaikutti olevan jotain erityisesti mua vastaan. Saattaa tietysti johtua siitä, että olen vaativa ja tiukka ja luen pienellä präntätynkin sopimustekstin, mikä ei sovi andalucialaiseen elämänfilosofiaan. Kuitenkaan se ei oikeuta kutsumaan mua mustalaiseksi eikä valehtelemaan selän takana muille talon asukkaille (vastoin parempaa tietoa), että mulla muka ravais jatkuvasti vieraita ja varsinkin miehiä kylässä! ÖÖÖöööhhhh... Katotaas... Ama: 1.... Ja senkin vierailusta se eukko oli päivämääriä myöten tietoinen jo ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista.
Myöskin sattui niin, että Marisolin muutettua, vapautui talon paras huone! Helmikuussa, viikolla 7 (Ja jälleen iskee ärsyttävä pohjoismainen pilkunviilaaja, joka ei ollutkaan IHAN niin sinisilmäinen ja naiivi, kun aluksi näytti!) Carmen lupasi mulle, että saan vaihtaa "Sultanasiin", jos se mahdollisesti vapautuu. Heti kun kuulin Marisolin lähdöstä, marssin siis pyytämään vaihtoa. Carmen ilmoitti, että oli muuttanut mielensä ja aikoo vuokrata Las Sultanasin ja El Nidon (joka on maailman pienin huone, pienellä katonrajassa olevalla ikkunalla varustettuna) yhdessä, asuntona. Olin niin kiukkuinen ja pettynyt, että lähdin vaan kotiin itkemään.
Kaksi päivää myöhemmin, seuraavana lauantaina, Richard kuitenkin meuhkasi innoissaan rappusissa, että saa muuttaa Marisolin ex-huoneeseen. Richard oli jo ehtinyt muuttaa pois yhdeksi yöksi, mutta vuokraisäntä oli kännipäissään ahdistellut sitä yöllä ja niinpä kanukki palasi heti seuraavana päivänä Funkyyn. Vedin tietysti universumin kokoisen herneen nenään ja kihisin kiukusta muutamia päiviä ja laadin hyökkäyssuunnitelmaa Funky familyn kanssa.
Mentiin sitten vihdoin toissapäivänä porukalla juttelemaan Carmenin kanssa ensinnäkin isoista laskuista ja toisekseen sen tavasta kohdella lähinnä mua. Se oli tällä kertaa yllättäen ihan mielin kielin! Kai se oli miettinyt, että voi olla vaikeaa löytää uusia luotettavia vuokralaisia koko taloon, jos lähdetään porukalla litomaan.
Ensinnäkin puhuttiin Marisolin ja sen kavereiden osuudesta kuluihin. Tässä yhteydessä mä myös mainitsin, että olen kuullut, että "jotkut" puhuvat mun selän takana kaikenlaista ikävää mun oletetuista miesvieraista ja tällaista en halua enää kuulla! Carmenin ilme oli mielenkiintoinen, noin lievästi ilmaistuna... Seuraavaksi keskusteltiin monista muista meistä riippumattomista kuluista, kuten siitä, että italialaiset olivat löytäneet alakerrasta ison arkkupakastimen joka oli päällä ilman, että kukaan käytti sitä. Carmenin mukaan se käyttää vähemmän energiaa, kuin vedenkeitin... Tiedä siitä sitten...
Lopputulos oli kuitenkin se, että kaikki asukkaat maksaa Carmenille 40 euroa Helmikuun laskuista ja se hoitaa loput, mikä oli suhteellisen suuri osuus ja kattoi kyllä myös mini-hippikommuunin kulut. Lisäksi Carmen sanoi muistaneensa Richardin käynnin jälkeen, että oli luvannut Sultanasin mulle ja antoi heti avaimet mukaan! Mun täytyi hoitaa siivous ja muutto yhdessä päivässä, koska kaikki tyhjät huoneet on vuokrattu hostellin asukkaille pääsiäisviikonlopuksi.
Näiden vieraiden vuoksi me ei saada enää käyttää alakerran keittiötä. Otettiin siis taas puheeksi yläkerran keittiön huonot kokkausmahdollisuudet ja liian pieni jääkaappi. Jostain meille tuntemattomasta syystä Carmen soitti saman tien jollekin tutulleen ja tilasi meille toisen jääkaapin ja hellan! Eilen saapui jääkaappi ja hella tulee maanantaina! JEI!!!
Nyt ainoa ongelma on enää hostellivieraat, jotka Carmenin lupauksista huolimatta käyttävät terassin keittiötä ja olohuonetta sekä naapurini Richard. Oltiin yhteisymmärryksessä siitä, että koko yläkerta on vain vakituisten asukkaiden tilaa, koska siellä on meidän henkilökohtaisiakin tavaroita, ja vieraat pysyvät alhaalla. Carmenin kätyri Manuel (joka muutenkin on aika huolimaton) on nyt kuitenkin esitellyt myös yläkerran vieraille ja sanonut, että nämä voivat käyttää sitä...
Mitä kanukki-Richardiin tulee, niin sillä on vaikeuksia sopeutua mun ja muiden asenteeseen Carmenia ja näitä muita ongelmia kohtaan. Se itse toteaa vaan useimmiten, että "Well, what can you do about it!?" tai "What ever, MMAAANNN!". Tämä taas tietysti ärsyttää mua aika paljon...
Kun esimerkiksi se selitti mulle, mitä Carmen oli puhunut ja puhui koko ajan musta nimellä Sean ja korjasin, että S-A-N-N-A, se totes taas, että "Ihan sama!" No ei se nyt ihan sama ole... Ja sit kun sanon sanon, että mä haluan selvittää nää asiat, enkä esimerkiksi halua maksaa muiden puolesta tai siivota muiden jälkiä, se toteaa, et "Joo hei, en jaksa väitellä sun kanssa!" Kuka tässä nyt mitään on väittelemässä? Kuhan sanon mielipiteeni... Itse meinaa kuulemma vaan häipyä maksamatta laskuja, jos ei asiat suju, muttei laita tikkua ristiin nyt, kun vääryyksiä tapahtuu! Ihme vässykkä...
Tuo nyt on kuitenkin vain pientä kiusaa ja olen super-tyytyväinen uuteen, VALOISAAN huoneeseeni, vaikka joudunkin jakamaan kylppärin kanukin kanssa! Täältä käsin on mukavaa juhlia pääsiäistä, koska koko "La Semana Santan" ajan keskusta on ihan täynnä porukkaa seuraamassa kulkueita. Ollaan käyty ranskisten ja Daviden ja Andrean kanssa katsomassa pari kulkuetta ja melko vaikuttavia ne kyllä on, vaikken itse mitenkään uskonnollinen olekaan.
(Mun uusi huone!)
Viime yönä oli "Hiljaisuuden kulkue", "la proesión de Silencio", johon ei kuulunut ollenkaan tavanomaisia orkestereita ja rumpujen paukutusta. Sen sijaan kulkueen alkupäässä yksi ainut rumpali paukutti hiljaisesti tahtia ja muut klu klux -klaanin asuja muistuttaviin mustiin hiippoihin pukeutuneet "nazarenosit" kulkivat hiljaa kantaen kynttilöitään. Myöskään kulkueessa ei ollut niin sanottua "el pasoa" eli isoa katos-hässäkkää, jossa kannetaan Jeesusta tai Neitsyt Mariaa esittävää, usein upeasti puettua veistosta. Hiljaisessa kulkueessa kannettiin ainoastaan ristiinnaulittua Jeesusta, joka hohti valkoisena muuten pimennetyllä kadulla.
Valitettavasti mun kameralla ei paljon yökuvia oteta, joten tässä muutama maistiainen vain tavanomaisemmista, päiväsaikaan tapahtuvista, äänekkäistä kulkueista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti